Uskonnonopetus on noussut keskustelun kohteeksi. Nyt on ajankohtainen lukion opetussuunnitelma ja uskonnon paikka siinä. Paine kaikille yhteiseen uskontotietoon siirtymiseen on kasvanut. Nykyisen käytännön, oman uskonnon opetuksen jatkamiselle on edelleen vahvoja perusteita.
Vapaa-ajattelijoiden liitto ja eräät ateistien järjestöt tunnetusti vastustavat kaikille yhteistä uskontoa. Heidän ratkaisunsa on elämänkatsomustieto ainoana vaihtoehtona kaikille oppilaille.
Toiseksi ortodokseille ja katolisille kaikille yhteinen uskonto on vastenmielinen, koska oma uskonnonopetus on taannut mahdollisuuden vähemmistön identiteetin vahvistamiseen.
Kolmanneksi Suomen eri muslimivähemmistöille yhteinen uskonto ei ole mieluinen – osalle se on jopa mahdoton.
Neljänneksi kaikille maahanmuuttajille oman uskonnonopetus on kotouttamisvaiheessa integraatiota tukeva aine, joka koetaan tärkeäksi.
On myös syytä nähdä, että Eurooppa on ainoa maanosa, jossa uskonnon rooli vähenee. Suomi on nopeasti kansainvälistyvä maa.
Nykyisen käytännön jatkamisen suurimmat ongelmat ovat pääkaupunkiseudulla, jossa muodostuu monia ryhmiä, nyt peräti 13 ja kaikkiin on mahdotonta saada pätevää opettajaa. Toisaalta rehtorit antavat liian helposti uskonnonvapauden nimissä periksi opettajan pedagogisista ja aineen substanssiin liittyvistä pätevyysvaatimuksista.
Lukiossa on mahdollisuus yhdistelmäratkaisuun, joka palvelisi sekä koulun että eri oppilasryhmien tarpeita. Suurten maailmanuskontojen kurssi voi sisältönsä puolesta hyvin olla kaikille yhteinen ja tarjota suotuisan mahdollisuuden eri katsomuksista tulevien oppilaiden välilisiin pohdintoihin.
Toinen yhteinen kurssi voisi käsitellä maailmankatsomuksia ja filosofioita. Tällaisen kurssin sisällöstä on jo tehty hyviä luonnoksia.
Lukiossa on sijansa edelleen oman traditioon syventyvälle opetukselle. On suuri menetys, Jos tulevilta sukupolvilta puuttuu kokonaan taju kulttuurimme kristillisistä juurista. Antiikki ja kristinusko ovat sivilisaatiomme pysyvä perusta. Valitettavan usein ajatellaan, että kulttuurimme alkaa vasta valistuksesta. Myös keskeisen kirkollisen taiteen ja musiikin tuntemus on osa länsimaisen ihmisen yleissivistystä.
Opettajan persoona on uskonnossa tärkeä. On merkityksellistä, että opettavat henkilöt suhtautuvat opetettavaan aiheeseen kunnioittavasti.
Risto Krogerus
rovasti
Jyväskylä
Jos luet kommentteja tai kirjoitat niitä, muut käyttäjät voivat nähdä, milloin olet kirjautuneena palveluumme. Jos haluat, etteivät muut näe paikallaoloasi, voit estää sen asetuksista. Jos haluat vaihtaa nimimerkkiäsi, voit tehdä sen täältä.