Uskonnonvapauden edellytys on uskontojen määrittely juridisesti

Keskustelussa kansliapäällikkö Jukka Keskitalon puolustusvoimia koskevasta haastattelusta (Ksml 9.2. ) SDP:n kansanedustajaehdokas Hanna Huumonen vaati kirkon ja valtion eroa (Ksml 17.2.) vedoten puolueemme Forssan ohjelmaan vuodelta 1903. Kyseisen kohdan käyttäminen perusteluna on ongelmallista, vaikka niin varsin usein tehdään. Tavallisesti myös lisätään, että se on ainoa kohta, jota ohjelmasta ei ole toteutettu.

Ongelmallisuus johtuu ainakin kahdesta seikasta. Ensinnäkin, toisin kuin muut ohjelman kohdat, sitä ei koskaan käsitelty demokraattisesti. Siitä ei pyydetty puolueosastojen kantoja eikä puheenjohtaja sallinut siitä myöskään keskustelua itse puoluekokouksessa.

Toiseksi valtiota ja kirkkoa on erotettu toisistaan jo toistasataa vuotta pienin askelin. Tilanne on siksi kovin toisenlainen kuin kannanoton hyväksymisen aikaan. Tarkoitushakuisesti unohdetaan, etteivät kaikki muutkaan ohjelman kohdat ole toteutuneet sanatarkasti niin kuin vaadittiin.

Viittaus siihen, että teologiset tiedekunnat olisivat merkki kirkon ja valtion yhteydestä, on outo. Kirjoittajalta on jäänyt huomaamatta, että julkinen valta maksaa Suomessa kaiken muunkin ammattiin johtavan koulutuksen.

Olisi omituista, jos yksi ammattiryhmä, uskonnon asiantuntijat, jätettäisiin tästä järjestelmästä ulos. Teologisen tiedekunnan arvostusta tiedeyhteisössä on viime aikoina osoittanut se, että kymmenestä uudesta huippuyksiköstä kaksi ovat teologisia ja sen lisäksi Tekes on myöntänyt tiedekunnan projektiin miljoonarahoituksen.

Olen vuodesta 1997 lähtien ollut Uskonnollisten sosialistien kansainvälisen liiton (ILRS) johtokunnan jäsen. Liitto perustettiin ennen toista maailmansotaa puolustamaan juutalaisia.

Niinpä se on aina ollut uskontojenvälinen. Se kerää, niin kuin siellä sanotaan, “uskonihmisiä”, jotka poliittisesti kuuluvat sosialidemokraattiseen liikkeeseen.

Järjestö on laatimassa Manifestia. Siinä todetaan, että valtion tulee olla sekulaari, mutta yhteiskunta ei voi koskaan olla. Siis toisin kuin Forssan ohjelmassa sanotaan, uskonto ei voi koskaan olla vain yksityisasia.

Suomessa yritetään nykyään ajaa uskonnotonta yhteiskuntaa. Se ei ole sosialidemokraattien tavoite.

Espanjalaiset toverit ovat kehittäneet uuden termin. He sanovat, että tavoitteena ei ole ekslusiivinen laïsité vaan inklusiivinen laïsité. Tämä tarkoittaa, ettei uskontoa tule sulkea ulos yhteiskunnan toiminnasta, vaan sen tulee olla mukana yhteiskuntaa rakentamassa.

Huumonen vaatii myös, että uskontoa tai uskonnollisia yhteisöjä ei tulisi mainita lainsäädännössä.

Tutkimustyöni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että uskonnon jättäminen pois lainsäädännöstä johtaa vähemmistöjen, myös uskonnottomien sortoon. Tästä muun muassa Intia ja Yhdysvallat ovat varoittavia esimerkkejä.

Uskontojen asema on mahdollisimman tarkkaan määriteltävä juridisesti. Vain se takaa uskonnonvapauden.

Tapio Lampinen

pj., Keski-Suomen kristilliset

johtokunnan jäsen,

International League of

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Oppositiossa on mukavaa

Voiko koulun joulujuhla kirkossa olla lainvastainen?

Monilta tuntuu unohtuneen, miksi joulua vietetään

Parempaa salaattia!

Lyhyet

Oma auto kaupan pihaan?

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.