Uuden avioliittolain paradokseja

Sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustetaan tasa-arvon nimissä, koska se ulottaa avioliiton samaa sukupuolta oleviin pareihin. Kääntöpuolena on lapsen lainsäädännöllisen turvan heikentyminen. Kun aikuiselle annetaan oikeus määritellä avioliitto vaihtelevien seksuaalisten taipumustensa ehdoilla, lapsen normaalitilaksi määrittyy elämä irrallaan biologisista juuristaan.

Niin kauan kuin avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi, avioliittolaissa säilytetään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemä lapsen ihmisoikeus tuntea biologiset vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Mutta kun avioliitoksi määritellään myös samaa sukupuolta olevan parin suhde, tämä lapsen oikeus poistuu avioliittolaista, sillä samaa sukupuolta olevan parin kodissa elävä lapsi on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.

Vaikka tällaista erottamista tapahtuu myös avioerojen seurauksena, biologista juurettomuutta ei aikaisemmin ole lainsäädännössä määritelty lapsen normaalitilaksi. Adoptiossa lähtökohtana on lapsen, ei aikuisen tarve: isättömäksi tai äidittömäksi jääneelle lapselle etsitään korvaava koti.

Lapsen moraalisen identiteetin kannalta on tärkeä kokea olevansa isänsä ja äitinsä rakkauden hedelmä. Monet lapset kokevat eron biologisesta isästään tai äidistään traumaattisena hylkäämiskokemuksena.

Lapselle herää kysymys, miksi oma äiti tai isä alun perin hylkäsi hänet. Lisäksi lapsen erottaminen biologisesta isästään tai äidistään siirtää lapsen ulottumattomiin paljon sellaista informaatiota, jota hän tarvitsisi oman identiteettinsä ja jopa oman terveytensä hoidon perustaksi.

Alana Newman on ilmaissut näin syntyvän moraalisen ongelman terävästi: ”Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?”

Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että hänen kokemansa menetys on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi.

Perheen ihmissuhteet ovat perustana koko yhteiskuntaelämälle. Rikkoessaan lapsen suhteen biologiseen isäänsä ja äitiinsä sukupuolineutraali avioliittolaki heikentää lapsen perusluottamusta ja siten yhteiskuntaelämän perustaa.

Avioliittoinstituutio on suurissa maailmankulttuureissa aina ymmärretty yhteiskunnan haurainta jäsentä eli lasta suojelevaksi instituutioksi. Lasta suojellaan pitämällä lapsi biologisten vanhempiensa hoidossa koko kehityskautensa ajan. Sukupuolineutraalissa avioliittoajattelussa aikuisten vapauden aluetta laajennetaan lasten oikeuksien kustannuksella.

Tapio Puolimatka

kasvatuksen teorian ja tradition professori

Jyväskylän yliopisto

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Naisten palkanmaksu päättyi jo lokakuun alussa

Tehdäänkö uudesta kirkkovaltuustosta vallaton?

Lyhyet

Lyhyet

Metsää pitää hoitaa ja hakata

Ralli on pelkkää turhaa tuhlausta

Suomalainen Mansikki ei ole oikea ympäristövihan kohde

Lyhyet

Syöminen ei ole rikos

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.