Uudistusten tulvassa tulee Kekkosta ikävä!

Suomessa on ollut jo jonkin aikaa meneillään todellinen uudistusten tulva ja samanaikaisesti jatkuu maaseudun alasajo.

Valtion toimenpiteiden seurauksena elämä on käynyt ainakin kehäkolmosen ulkopuolella asuville epävarmaksi ja turvattomaksi.

Valtio on myös kurjistanut kuntia siirtämällä itseltään tehtäviä kunnille samalla kun se on vähentänyt kunnille maksettavia valtionosuuksia. Kuntien saama rahoitus on nyt ainoastaan 20 prosenttia valtion budjetista.

Keskisuomalainen uutisoi (6.10.) valtion keskushallinnon uudistuksesta. Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) mukaan uudistus ei toisi kuitenkaan pääministerille lisää valtaa, vaan edelleenkin yksittäisen ministerin valta pysyisi vahvana. Tämähän se on Suomessa ongelmallista. Sen jälkeen kun presidentiltä vietiin valtaoikeudet, ei edes pääministeri pysty estämään ministerien hankkeita.

Ministeri Heidi Hautala (vihr.) ihmetteli eräässä haastattelussa, ettei hänellä kansanedustajana ollut mitään käsitystä siitä, miten paljon ministereillä todellisuudessa on valtaa. Ei Hautalaakaan tuntunut vallan paljous silti haittaavan.

Valta sokaisee helposti. Varsinkin nuoret ja kokemattomat käyttävät saamaansa valtaa asiantuntijalausunnoista ja yleisestä mielipiteestä välittämättä. Neljä vuotta on liian lyhyt aika yhteiskunnan rakenteita ravistelevan uudistuksen kunnolliseen valmisteluun ja toteutukseen. Neljä vuotta on kuitenkin liian pitkä aika, kun halutaan pelkästään vallan sokaisemana viedä läpi hutaisten kyhättyjä suunnitelmia.

Monet toivoivat Euroopan unioniin liittymisen tuovan yhteiskuntaan vakautta, mutta onko syy vain seuraus, että myllerrys on vain lisääntynyt. Lääninuudistusta seurasi läänien lakkautus. Yliopistouudistuksen haitat ovat jo tiedossa. Jätevesiasetus ja Paras-hanke ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä. Valtion palvelupisteitä postista alkaen on karsittu. Hätäkeskusuudistusta seurasi puolustusvoimien alasajo.

Epävarmuutta elämiseen on tuonut myös järjetön kuntauudistus. Mikähän sekasotku siitäkin tulee?

Uudistuksia on perusteltu useimmiten vain niistä saatavilla säästöillä. Todellisuudessa tuloksena onkin ollut menojen kasvu ja ihmisten arkielämän vaikeutuminen.

Maaseudun alasajo on jatkunut. Maatiloja poistuu koko ajan tuotannosta, koska tuotantokustannukset ovat liian korkeat tuottoon nähden. Lisäksi kaikenlaiset erikoismääräykset hankaloittavat tuotantoa.

Kaiken tämän keskellä ei siis voi muuta kuin huokaista: ”Kyllä on Kekkosta ikävä”.

Olihan niitä Kekkosenkin aikaan hallittuja ja hallitsemattomiakin rakennemuutoksia. Siihen aikaan hallitukset tosin pysyivät harvemmin pystyssä koko vaalikautta, mutta Kekkonen pystyi silloisten presidentin valtaoikeuksien puitteissa estämään aivan pahimmat mokat. Tavallisten kansalaisten arkielämä sujui silloin tasaista ja tuttua uomaa turvallisesti eteenpäin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Tourujoen luontopolku ei ole mikään jätepiste

Lyhyet

Ydinvoima turvallista

Veronmaksajana saa ihmetellä Uuraisten valokuitupäätöksiä

Äänestäjien tahdosta viis

Lyhyet

Helppo ja hyvä teko

Hallituskolmikon tarjoamat vastaukset eivät vakuuta

Ystävien merkitys

Mikä kuntapäättäjiä oikein vaivaa?

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.