Vahvistetaan palveluohjausta

Olen saanut perehtyä erityishuoltoon ja -opetukseen päätöksenteon ja työn lisäksi erityispedagogiikan opintojen parissa. Kaikissa näissä yhteyksissä käymissäni keskusteluissa nousevat esiin yhä uudelleen samat teemat: erityisen tuen tarpeessa olevat uupuvat lomaketulvan alla, ja joutuvat "kouluttautumaan" lapsensa tai itsensä asiantuntijaksi.

Lisäksi tarpeet vaihtelevat suuresti. Toisen kaivatessa enemmän rahallista tukea arjen sujuvuuden takaamiseksi, on toinen vailla juttuseuraa. Kolmas tarvitsee tietoa mihin ottaa yhteyttä saadakseen selville, mitä palveluita ylipäätään tarvitsee. Neljäs taas ei tiedä, mistä saada tarvitsemansa palvelut. Yhteinen tekijä niille kaikille on palveluohjauksen puute. Nimenomaan asiantuntevan palveluohjauksen.

Erityispalveluiden kohdalla palveluohjaajan laaja-alainen asiantuntijuus on äärimmäisen tärkeää. Tämä koskee seutukunnallista, lainsäädännöllistä ja valtakunnan tason asiantuntemusta niin sosiaali-, terveys-, opetuspalveluissa, kuin kolmannenkin sektorin suhteen. Kuitenkaan tällaista palveluohjausta ei tunnu olevan riittävästi. Lähes aina keskusteluissa on nousee tavalla tai toisella esiin myös "ne päättäjät" ja "kunta", lähes poikkeuksetta kritiikin kohteina. Molemmat nähdään varsin usein palveluiden saamisen edesauttajan asemesta tulppana, tai ainakin hidasteena: riittämätön resursointi nähdään viestinä erilaisuuteen liittyvästä arvomaailmasta.

Nyt, kun Uusi Jyväskylä näkee päivänvalon, on syytä kiinnittää huomioita myös näihin asioihin. Uusi Jyväskylä luo uutta toivoa seutukunnalle, mutta pelkkä uusi nimi ei vielä takaa parempaa arkea kaikille - tavoitteita ei saavuteta ainoastaan arvokeskustelulla vaan tarvitaan rehellistä resursointia.

Vammaispalveluiden osalta tulee huolehtia siitä, että jokaiselle asiakkaalle on osoittaa oma palveluohjaaja, joka tukee yksilöä ja/tai perhettä, sekä huolehtii laaja-alaisesti kyseisen henkilön edusta ja palveluiden saavuttamisesta. Palveluohjaajien määrään on oltava sellaisella tasolla, että heillä on aidosti aikaa perehtyä kunkin asiakkaan yksilölliseen tilanteeseen ja jatkaa työtään heidän kanssaan jopa vuosia, kunkin asiakkaan tarpeen mukaisella intensiteetillä.

Tulevat vuodet näyttävät löytyykö meiltä tahtoa ja tekijöitä. Toivon mukaan tulevaisuudessa päätöksenteossa on tavalla tai toisella mukana myös entistä enemmän erityispalveluiden tuntijoita, sekä koulutettuja ammattilaisia että arjessaan oppineita osaajia, palveluiden käyttäjiä. Heitä, ja meitä kaikkia muitakin, tarvitaan kipeästi nostamaan näkyväksi sitä ääntä, joka nyt kaikuu liian usein liian kaukana päätöksenteon reaalimaailmasta. Tahtotilasta on siirryttävä todellisiin yhteisiin talkoisiin kaikille paremman arjen saavuttamiseksi.

MARI KYLLÖNEN valtuutettu (kok.) Jyväskylän maalaiskunta

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.