Valtion hylkäämät talot

Keskisuomalaisessa oli 7.7. erinomainen reportaasi aiheesta ”Kulttuurihistoriaa myytävänä”. Alaotsikkona oli: ”Jyväskylän yliopiston hylkäämät talot odottavat uusia omistajia tyhjillään.” Koska päävastuu asiassa on mielestäni valtiolla, on otsikkoni sen mukainen.

Esille nostettu aihe on todella tärkeä ja professori Janne Vilkunan murheet täysin aiheellisia. Hän toteaa haastattelussa varovaisesti: ”Taustalla on kiinteistöyhtiöiden ansaintalogiikka, missä kulttuurihistorialla ja -ympäristöllä ei ole ihmeemmin arvoa”.

Oma näkemykseni on seuraava: Valtio yrittää väistää vastuunsa kulttuurihistoriallisesti merkittävien kiinteistöjensä ylläpidosta siirtämällä ne sellaisten yhtiöiden omistukseen, joiden toimintaperiaatteet eivät sovellu ko. kiinteistöjen hoitoon ja niistä aiheutuviin taloudellisiin vastuisiin.

Mitä pitäisi tehdä? Mielestäni ihan maamme hallituksen tulisi välittömästi käynnistää selvitys valtion omistamien kulttuurihistoriallisten kiinteistöjen omistaja- ja ylläpitovastuusta.

Nykyinen järjestelmä ei toimi, sen jo reportaasi Jyväskylän yliopiston osalta kertoo. Ja kun se ei toimi, toteutetaan virheinvestointeja uudisrakentamiseen ja samanaikaisesti aikaisemmin käytössä olleet kulttuurihistorialliset kiinteistöt jätetään tuuliajolle.

Selvitys pitäisi käynnistää välittömästi. Muuten valtion vastuulla on hyvin pian maanlaajuisesti sellainen kulttuurihistoriallinen investointisuma, josta se ei tule kunnialla selviytymään!

Meillä Jyväskylässä on tuon vastuun pallottelusta karmea esimerkki, surullisen kuuluisa Valtiontalo. Sen perusrunko tärveltyi valtion vastuulla suoritetussa rakentamisessa, liian rajusti toteutuessa uudisrakentamisen paalutuksessa.

Tämän on jo kauan sitten silloisen rakennuttajavastuun kantanut telelaitoksen edustaja myöntänyt. Kaupunki kiirehti 1980-luvulla valtiota peräti kuusi kertaa käynnistämään Valtiontalon peruskorjaus. Minulla on tuon ajan neuvotteluista erinomaiset muistiinpanot.

Ja mikä on tuon kaiken vetkuttelun lopputulos. Yksityinen kiinteistösijoittaja suorittaa peruskorjauksen kaupungin antamalla lahjoituksella tontin luovutuksessa. Pisteenä iin päälle sitten seurakunta on ottamassa jatkovastuun!

Siis koko yhteiskuntajärjestelmä, valtio, kaupunki ja seurakunta ovat kehittäneet sekamelskan, jonka kustannukset maksaa veronmaksaja.

Tekstini on tarkoitettu varoitukseksi valtion kiinteistöomistuksesta vastaaville virkamiehille ja päättäjille, maamme hallitukselle.

Kysymyksessä on asia, jota ei aika hoida. Viivyttely kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpidossa johtaa väistämättä hallitsemattomaan tilanteeseen, josta keskeisen vastuun kantavat valtio ja kunnat, siis veronmaksajat.

Ahti Vielma

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.