Vanhusväestökö uhka Suomelle

Suomi on varallisuudeltaan ja elintasoltaan itsenäisyytensä tuhdeimmassa kunnossa. Silti väitetään, että vanhusväestömme (=huoltosuhteen muutos) estää hyvän tulevaisuutemme.

Maamme oli ankarimpien haasteidensa edessä vajaat 70 vuotta sitten Neuvostoliiton aloittamien Talvi- ja Jatkosotien päätyttyä. Tuolloin Suomi joutui pakkoluovuttamaan alueitaan 12 % ja omaisuuttaan, luomaan elinmahdollisuudet 420 000 karjalaiselle (yli 10 % väestöstämme), maksamaan ns. sotakorvauksia (yli 50 miljardia euroa vastaava summa) sekä tuomitsemaan ns. sotasyyllisiä.

Muutoinkin kansa joutui elämään jatkuvassa epävarmuuden ja jopa pelon ilmapiirissä. Yksityinen kulutus oli laskenut neljänneksen, investoinnit romahtaneet puoleen ja vienti oli alle viidenneksen rauhan ajasta.

Tuskin itsenäisellä Suomella on ollut näitä kovempia aikoja elettävänään. Historiallisesti toki tällaisiakin löytyy: Vanha viha 1495–97, Pitkä viha eli 25-vuotinen sota 1570–95, Pohjan sota 1655–60, Isoviha 1700–21, Pikkuviha 1741–43, Kustaa III:n sota 1788–90 ja Suomen sota 1808–09. Näissä kaikissa toinen osapuoli oli Venäjä.

Nykyinen, aiempaa pienempi Suomi on tällaisenaankin pinta-alaltaan EU:n suurimpia maita ja väestömäärältään vähäisimpiä. Luonnon ja terveen elämisen ehdot ovat verrattomat.

Varallisuutta suomalaisilla on enemmän kuin koskaan. Tulevaisuuden näkymät eivät juuri ruusuisemmat voisi olla. Ainoaksi tulevaisuuden uhkaksi todetaan oman väestön vanheneminen! Vanheneminen?

Jälleenrakentamisen sankarit – sotiemme veteraanit – rakensivat jälkipolvineen Suomen hyväksi maaksi elää. Nyt näyttää siltä, että kaiken keskittämisen ideologit ovat maansa historiasta tietämättöminä ja lyhytnäköisyytensä sumentamina johtamassa maatamme arveluttaville urille. He eivät pyri hyödyntämään maamme ainutlaatuisia perusominaisuuksia ja sopivuuksia.

Suomea ajetaan samaan muottiin kuin muita ”eurooppalaisia maita”: ihmiset, toiminnot, koulutus, työ, hallinto, infrastruktuuri jne. tulee keskittää. Peruste on taloudellinen. Onko tulevaisuuden tekijöiden näkökulma näin suppea?

Olisiko jotain tehtävissä vastaavasti kuin aikoinaan, itsenäisen historiamme pahimpana aikana pakkoluovutettujen alueiden siirtolaisten kohdalla tehtiin? Olisiko nyt vanhusväestön osalta meneteltävä vastaavasti, jolloin tuhdissa kunnossa olevat suomalaiset antavat omastaan tulevaisuuden hyväksi? Keinoja on varmaan olemassa, poliittisia sellaisia.

Hannu Luotola

Saarijärvi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Punamultabudjetti kasvattaa ostovoimaa

Vastuu ja politiikka

Todistusvalinta ei vanhoja ylioppilaita muistele

Halpatyö kelpaa – ja silti sitä voi surutta moittia

Muutetaan maailmaa!

Lyhyet

Lyhyet

Uusi sairaala Nova raiteilleen

Ilmastonmuutos saadaan vielä kuriin yhteisvoimin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.