Vapaaehtoistyötä ei saa tuhota

Nuorten juurettomuus ja pahoinvointi lisääntyy vuosi vuodelta.

Onko uusavuttomuus tuonut mukanaan sen, etteivät kaikki perheet pysty tarjoamaan lapsilleen aina turvallista ja hyvää kasvuympäristöä? Ja eikö yhteiskunta pysty hoitamaan yhtä tärkeintä velvollisuuttaan, turvaamaan nuorilleen hyvää kasvupohjaa aikuistumiseen? Kysymyksiin on vaikea löytää yksiselitteisiä vastauksia.

Viime vuosina on keskusteltu, tutkittu ja mietitty, mistä heikkenevä kehitys johtuu ja mitä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten hyväksi voitaisiin tehdä. Tekevätkö kunnat ja valtio asian eteen riittävästi ja osoittavatko he toimintaan riittävästi resursseja eli rahaa?

Keskustelu on luvattoman usein jäänyt puolitiehen. Huomiota vaille on jäänyt kysymys siitä, pystymmekö yleensäkään hoitamaan nuorisotoimea tavalla, joka pitäisi nuoret kiinni terveiden elintapojen syrjässä.

Koululaitos on tässä onnistunut ehkä parhaiten. Sen sijaan vapaa-ajantoiminnan järjestäminen on ollut vaikeaa ja tätä on arvosteltu joskus hyvinkin kriittisesti - usein aiheesta.

Vaikka nuorisotyötä ei saisikaan arvioida pelkästään rahassa, voi kysyä, pystytäänkö toimintaa yleensäkään järjestämään tehokkaasti kuntien ja valtiovallan toimesta. Enpä usko.

Suomessa nuorisotyötä tekevät tuhannet ja taas tuhannet vapaaehtoiset urheiluseuroissa partiossa, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, 4H:ssa, nuorisoseuroissa ja lukemattomissa muissa aatteellisissa järjestöissä. Työ on likimain aina palkatonta ja pyyteetöntä. Mukana on paljon lasten vanhempia. Toimintaan osallistuu ilahduttavan paljon muitakin ihmisiä, jotka näkevät seuratoiminnan olevan hyvä tapa auttaa nuoriamme. Se on hienoa ja hatunnoston arvoista toimintaa.

1990-luvun alun kotimaisen laman jälkeen kuntien ja kaupunkien tukimarkkoja seuroille leikattiin rajusti. Koettu maailmanlaajuinen kriisi ei ole helpottanut tilannetta. Eurohanoja on pidetty tiukalla ja seuratukia on leikattu lisää. Joissakin kunnissa tuet on poistettu täysin. Lamantorjunnasta tältä osin tulee mielee vanha sanonta tulipalon jälkeisestä arvioinnista: väärin sammutettu.

Joku viisas on laskenut, että jokainen syrjäytyvä nuori maksaa meille miljoonan. Summa taitaa olla jopa alakanttiin laskettu.

Seurojen ja järjestöjen toiminnan tukemiselle ei pitäisi tällä perusteella olla ylipääsemättömiä esteitä - kysymys on lähinnä tahtotilasta ja kokonaisuuden ymmärtämisestä pitemmällä aikajanalla.

Pahinta mitä yhteiskunta - lähinnä verottaja - voisi tehdä, olisi perusseurojen talkootyön verottaminen. Vanhempien ja muiden vapaaehtoisten tärkeätä työtä tulee pikemminkin kannustaa. Tätä työtä ei saa tukahduttaa harkitsemattomalla verotuksella. Työ nuorten ja terveellisten elämäntapojen eteen on nostettava sille kuuluvaan arvoonsa.

SEPPO KAHILAINEN Keski-Suomen Kokoomuksen vpj. maakuntavaltuuston 2. vpj. Pihtipudas

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Varpushaukka Keuruun Haapamäellä. Kuva: Marja Mallat

Naaraskorento munii veteen. Kuva: Jukka Luoma

Neitoperhonen. Kuva: Pirjo Ala-Hynnilä

Lukijan kuvatRautapyörä. Kuva: Jorma Soininen

Talousjärjestelmä luo pahoinvointia

Lyhyet

Lyhyet

Mykkäsen malli lisäisi kivihiilen käyttöä

Poliittisen poliisin paluu

Kiristäjät liikkeellä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.