Venäjä, idästä ei mitään uutta

Brittiläinen Venäjä-asiantuntija Keir Giles on uudessa kirjassaan Moscow Rules pohtinut Venäjän tilaa ja sitä, että ns. länsi ei koskaan ole ymmärtänyt Venäjän imperiumin olemusta ja slaavilaisen kansan perimmäistä luonnetta. Uuden ajan pahin harha syntyi 1990-luvulla, kun Neuvostoliiton hajoamisen ja presidentti Jeltsinin valtaantulon myötä uskottiin maan asettuvan osaksi muuta Eurooppaa ja omaksuvan vapaan ja demokraattisen maan käytännöt.

Presidentti Putin kuvasi Neuvostoliiton hajoamista modernin ajan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi ja käynnisti välittömästi nykyisen valtapelin ja imperiumin kunnian palautuksen. Lännessä ei osata lukea Venäjän tarinaa ja tsaristista perintöä, kun tulkitaan tapahtumia läntisen historiakäsityksen, oikeusvaltioperiaatteen ja moraalin näkökulmasta. Mikä meillä on objektiivisesti väärin, saattaa Venäjällä olla oikein ja hyväksyttävää tarkoituksenmukaisuussyin.

 

Esimerkiksi Ukrainan kriisi kertoo venäläisestä tavasta tehdä omavaltaisia päätöksiä ja perustella tapahtumat hyväksyttävällä tavalla lähinnä omalle väelle. Yleensäkin länsi nähdään Venäjän vihollisena, jonka tavoitteena on vaikuttaa maan sisäisiin oloihin ja kajota sen koskemattomuuteen sotilaallisesti. Päävihollisekseen Venäjä kokee Yhdysvaltain tukeman Naton ja sen laajenemisen maan rajoille ja lähiulkomaina pidettyihin valtioihin.

Venäjän valtiojohto ei joudu perustelemaan tekemisiään kansanvaltaisesti, kun niiden katsotaan palvelevan yhteistä hyvää ja isänmaan etua kansainvälisistä sopimuksista riippumatta. Venäjän kansa on tottunut luottamaan johtajiinsa, joiden tehtävä on puolustaa äiti Venäjää ja sen kunniaa. Venäjän yksinvaltaan perustuva suurvaltaperinne on tuhatvuotinen monine vallanvaihtoinen. Suomi oli osa Venäjää sen autonomisena suuriruhtinaskuntana 1800-luvulla.

 

Käydessään Suomessa Giles arvioi Suomen tapaa toimia rakentavasti Venäjän suhteen eikä nähnyt Nato-jäsenyyden tuovan lisäturvaa jo olevien länsiyhteyksien lisänä. Hänen mukaansa pelkästään Suomen ja Venäjän välinen sotilaallinen konflikti on epätodennäköinen, mutta laajemmassa selkkauksessa Suomen meri- ja ilmatila olisivat kriittisessä roolissa, kuuluipa maa Natoon tai ei. Kun Venäjä puhuu lähiulkomaista, ei Suomi kuulu samaan ryhmään kuin Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluneet maat.

Suomen asemaa ei tunneta tai tunnusteta läntisissä naapurimaissa, kun idän ja lännen suhteet koetaan mustavalkoisina. Euroatlanttisen kulttuuripiirin näkökulmasta Suomi on epäilyttävä rajamaa, jonka luotettavuus kyseenalaistetaan mm. hyvien kahdenvälisten suhteiden perusteella ja haluttomuudella liittyä Natoon. Sivilisaatioiden ja eri kulttuurien jakolinjoista on tulossa yhä selkeämmin myös voimapolitiikan jakolinjoja.

Lars-Olof Fredriksson
Äänekoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Lyhyet

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Akkujen metallit kaupan

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Metsiä älköön hävitettäkö

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.