Veteraanien päätösvaltaa ollaan kaventamassa

Arvostetaanko meitä sotaveteraaneja? Sanoisin sekä että. Arvostetaan ja ei arvosteta. Leivonmäen kunta ja seurakunta itsenäisyytensä viimeisinä vuosina arvosti meitä sotaveteraaneja järjestämällä vuosittain veteraanipäivän, kaatuneitten muistopäivän juhlan ja itsenäisyyspäiväjuhlat ohjelmineen ja tarjoiluineen. Myöskin tunnuksen omaavat veteraanit ja kotirintamanaiset saivat vuosittain avokuntoutusta. Tästä näin jälkikäteen kiitokset.

Näyttää siltä, että Joutsan kunta suhtautuu myöskin myötämielisesti veteraaneihin ja kotirintamanaisiin. Luvassa on veteraaneille siivousapua ja avokuntoutusta sekä kotirintamanaisille avokuntoutusta. Lehdistö ei liioin huomioi uutisoinnissaan juhlissa sotaveteraaneja. Ei paikallislehti, maakuntalehdestä puhumattakaan.

Valtiovalta järjestää kiitettävästi tunnuksen omaaville sotaveteraaneille kerran vuodessa laitos- tai avokuntoutusta. Aikaisemmin aika oli 14 vuorokautta nyt vain kymmenen vuorokautta kerrallaan. Mielestäni asiassa tapahtui huononnusta.

Eläkkeittemme reaaliarvo (ostoarvo) pienenee vuosittain, ns. taitetun indeksin takia. Toimeentulomme huononee vuosittain, jos tätä epäkohtaa ei korjata lähiaikoina, olemme köyhyysloukussa.

Myöskin tunnuksen omaavien sotaveteraanien päätäntävaltaa omissa asioissaan ollaan kaventamassa, jos Sotaveteraaniliiton ja piirien ehdottama sääntöuudistus hyväksytään yhdistyksissä. Siinä esitetään, että kannattajajäsenet saavat kokouksissa "puhe- ja äänivallan", niin kuin tunnuksen omaavillakin jäsenillä on. Nyt jo yhdistyksissä on huomattavan paljon kannattajajäseniä. Jos naisjaoston jäsenet liittyvät jäseniksi ja niille annetaan myöskin puhe- ja äänivalta, päättävät nämä enemmistönä kaikista tunnuksen omaavien veteraanien asioista talousasioita myöten.

Muistan kun vuonna 1994 teimme Joutsassa veteraani- ja reserviläisjärjestöjen kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Siinä sovittiin, että reserviläisjärjestöt antavat veteraaneille apua "pyydettäessä". On erinomainen asia, että yhdistyksissä on kannattajajäseniä, jos toimintaa on tarkoitus jatkaa veteraanisukupolven jälkeenkin. Herää kysymys: onko se tarpeen?

Nyt on kumminkin jollakin lailla outo tilanne. Meillä veteraaneilla on vielä monellakin kuntoa ja myöskin haluja olla päättämässä omista asioistamme. Kannattajajäsenet ovat valtaamassa paikat päättävissä elimissä, liitossa, piirissä ja myöskin yhdistyksissä. Valitettavasti liian aikaisin. Se aika olisi viiden vuoden kuluttua, jos silloinkaan.

HEIMO KIURU puheenjohtaja Leivonmäen Sotaveteraanit Joutsa

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.