Vielä porisen kouluarvioinnista

Professori Juhani Rautopuro (KSML 3.5.) vie vastauksessaan mielipiteeseeni keskustelua suuntaan, jossa joku päättäväinen ehdottanee arviointiongelman ratkaisuksi peruskouluun eri oppiaineiden päättökokeita (vrt. yo-tutkinto).

Ne valtakunnalliset kokeet, joista minulla on kokemusta, ovat olleet surkeita: on ollut sisältö- ja analyysitehtäviä teemoista ja aiheista, joita ei ole ehditty vielä edes käsitellä (esim. Kalevala). Tulokset ovat lähtökohtaisesti jo epäluotettavia.

Arvinoinnin ongelma ole kriteereiden puute vaan osaamista osoittavien näyttöjen puute. En anna tästä periksi.

Miten tämän pelkistäisin? Jos oppilaat kaiken aikaa ja kaikille osoittaisivat kaiken, mitä oppivat ja tietävät, ei opettajien arvioinnissa olisi numeroheittoja. Mutta he eivät tee niin! Arvioinnissa otetaan huomioon paljon myös seikkoja, joita vain näkee ja kuulee. Kaikkea ei voi testata kokeilla.

Käsittääkseni kohtuuttoman suuri heitto oppilaiden taitojen ja arvosanojen välillä on saatu esiin tilanteessa, jossa oppilaan jo suoritettua päättöarviointia verrataan tämän seuraavassa oppilaitoksessa tai peruskoulun jälkeisessä testissä osoittamaansa osaamiseen.

Arvioidessa arviointia ei siis pohjana ole se materiaali, joka on ollut päättöarvioinnin kohteena, vaan uuden näyttötilanteen tuotokset. Ei tällä perusteella voi päätellä, että päättöarviointi meni harhaan.

Kun oppilas on siirtynyt lukioon, sellainenkin joka ei viitsinyt peruskoulussa näyttää taitojaan, usein innostuu osallistumaan. Osaaminen näkyy nyt.

Minäkin tiedän, että ne oppilaat, joille tänä keväänä annan päättötodistukseen 5 tai 6, ovat todellisuudessa paljon parempia taidoiltaan ja tiedoiltaan – he vain eivät ole niitä taitojaan näyttäneet toteen! Ja sen näytön vaadin; ei riitä että mielessäni tiedän oppilaan osaavan.

Mikä on pielessä peruskoulussa? Se, että oppilas harvoin tietää, miten ja millaista osaamista hänen pitäisi täsmälleen osoittaa opintojensa aikana haluamansa arvosanan saamiseksi. Opettaja kyllä tietää.

Tämän tiedon valaiseminen oppijallekin – vaikkapa sitten kriteereiden avulla – on uusimman opetussuunnitelman aikakauden keskeisin muutoshanke. Siihen Jyväskylä panostaa.

Oppilaan on saatava asettaa kullekin arvioitavalle taidolle oma henk.koht. tavoitteensa ennen opintokokonaisuuden alkua. Hänen on saatava opiskelun aikana ohjaavaa palautetta, joka auttaa häntä tavoitteeseensa pääsemään.

Opintokokonaisuuden päätteeksi hänen täytyy itse oppia pohtimaan, mikä tavoitteen saavuttamisessa onnistui, mikä esti siihen pääsemistä eikä tuijotella todistusnumeroa. Myös päättövaiheessa. Vain siten hän oppii ottamaan vastuuta taitojensa määrätietoisesta kehittämisestä myös jatko-opinnoissa.

Jorma Pollari

lehtori

Viitaniemen koulu

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Oikeaa isänmaallisuutta globaalissa maailmassa

Tuntuu hyvältä, kun voi parantaa ihmisten arkea

Kesätyöseteli kaikille päättöluokkalaisille!

Lippumme elää ajassa

Lyhyet

Lyhyet

Ennätyksiä ilman lapinlisää

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.