Vihreä Jyväskylä ja monimuotoisuus

Monimuotoisen luonnon nopea häviäminen on kaikkien nähtävissä. Hakkuuaukea toisensa perään pistää silmiin, liikuitpa korvessa tai kaupungissa.

Luonnontilaisen ympäristön merkitys hyvinvoinnin lähteenä korostuu, mikä näkyy nopeasti lisääntyvänä luontomatkailuna. Kansallispuistojen kävijämäärät kasvavat vuosi toisensa jälkeen. Niitä tullaan ihastelemaan läheltä ja kaukaa koskemattoman luonnon takia.

Suomeen ei matkusteta katsomaan hyvin hoidettuja metsiä vaan vuosisatoja hoitamattomina olleita. Näin luonnontilainen metsä tuottaa virkistyksen lisäksi myös taloudellista hyvinvointia.

Jyväskylä on vuosien saatossa kiitettävästi osallistunut monimuotoisuuden hävittämiseen. Kaupungin lähimetsiä hoidetaan kuin talousmetsiä, samalla tuhotaan elävää metsäluontoa. Lisäksi suunnitellaan turhan sillan rakentamista kantakaupungin arvokkaimman luontokohteen yli.

Hakkuut ja harvennukset ulkoilureittien varrella eivät lisää niiden viihtyisyyttä. Esimerkiksi Soidenlammen maastossa oleva hiihtoreitti on pysynyt harvinaisen pitkään hiihtokunnossa osin sen vuoksi, että korkea kuusikko varjostaa latupohjaa.

Nyt siellä on nopeutettu latujen sulamista kaatamalla reitin varrelta varjostavaa metsää. Samalla piilossa ollut kaatopaikka on paljastettu liikkujien iloksi.

Turhilla hoitotoimenpiteillä on parissa vuosikymmenessä tuhottu suurin osa lähiömetsien runsaista lintupopulaatioista. Tämän vastapainoksi viherpesuun käytetään verovaroja kehittämällä erilaisia projekteja, viimeisimpänä kehä vihreä. Sama organisaatio ensin hävittää elävää lähiluontoa, sitten aloitetaan keinotekoinen ennallistaminen.

Pitäisikö kaupungin hupenevat resurssit keskittää nykyisten puistojen ja kadunvarsien siistinä pitämiseen? Monimuotoisuuden ylläpitoon ei paljon varoja vaadita, sen tuhoamiseen sitäkin enemmän.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.