Voi halvatun Alvaa!

Alvan osittainen myynti on aiheuttanut vilkkaan keskustelun, eikä syyttä. Tähän johtaneita syitä kannattaisi katsoa vähän tarkemmin.

Demokratia on siitä erikoinen hallintomuoto, että poliitikot lupaavat – vaalit voittaakseen – kansalaisille kaikenlaisia etuisuuksia. Satasia sinne, kymppejä tuonne.

Maksajia eivät ole poliitikot vaan kansalaiset itse. Nyt lupausten maksamiseen ei riitä enää kansalta kerättävät varat vaan yhteiskunta velkaantuu.’

Vastuu palvelujen rahoituksesta on siirtynyt yhä enemmän kuntien harteille. Koska veroprosenttia ei mm. imagosyistä haluta nostaa, viimeisenä keinona näyttää olevan tuottavan omaisuuden myynti.

 

Omaisuuden myyntiä perustellaan niistä saadun rahan käytöllä uusiin investointeihin. Ähtärissä näyttää olevan vastaava myyntiaie uuden koulukeskuksen rahoittamiseksi. Alvan kohdalla veikataan rahojen menevän vaikeuksissa olevaan Hippos-hankkeeseen.

Miksi sitten Alva? Suurin osa yhtiön toimintaa muodostaa ns.: luonnollisen monopolin. Sähköverkolle, vesi- ja viemärilaitokselle, eikä juuri kaukolämmöllekään rakenneta kilpailevaa verkostoa. Omistus siis takaa jatkuvan ja varman tuoton pitkälle tulevaisuuteen. Asiakkaat eivät katoa vaan lisääntyvät kaupungissa.

Kyllä tällainen liiketoiminta kiinnostaa yksityistä rahaa, ulkomaistakin (esim. Caruna).

 

Esitystä puolustellaan sillä, että Jyväskylä jää enemmistöomistajaksi ja yhtiöön saadaan uutta osaamista. Ostaja ei kiinnosta enemmistöosuus vaan kauppaan liittyvä osakassopimus, jolla taataan etusija tiettyyn tuottoon sijoitetulle pääomalle. Sähköverkkoyhtiöissä se näyttää olevan 6%.

Jos yhtiö ei tuota tarpeeksi, ostaja saa tuoton kaupungin kustannuksella. Silloin on nostettava asiakasmaksuja, jos kaupungin tulot yhtiöstä halutaan turvata. Tämä jos mikä kohdistuu voimakkaimmin vähätuloisiin, monilapsisiin perheisiin toisin kuin vaikkapa kunnallisen veroprosentin nosto.

Uutta osaamista voidaan saada niinkin, että palkataan yhtiön hallitukseen todellisia liiketoiminnan asiantuntijoita poliitikkojen sijaan.

Poliitikot voisivat pysyä varsinaisessa luottamushenkilöhallinnossa.

 

Jos kunta jotain haluaa myydä niin sitten sellaista toimintaa, joka toimii avoimilla, kilpailluilla markkinoilla.

Esimerkkinä olkoon vaikka Alvan sähköntuotanto. Sen asiakas voi kilpailuttaa ja vähemmistöomistajakin on varmasti valmis kehittämään sen kilpailukykyä. Tästä myynnistä saatu raha vaan ei taida riittää Hippos-hankkeelle.

Monopolitoiminnan myynti on asukkaiden kannalta taloudellisen katastrofin alku.

Kari Jussila
kunnallisneuvos
Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Raideinvestoinnit ovat nyt järkeviä

”Kolmatta tietä” ei ole eikä tule!

Lupaukset on pidettävä ja hinnankorotukset peruttava

Lyhyet

Lyhyet

Lyhyet

Viesti oppilasarvioinnista kulki sinne minne pitikin

Lyhyet

Yhteistyö vai kilpailu?

On hienoa, että numeroarviointi aikaistuu

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.