Voimme kiittää ja oppia kohtaamalla

Ensi kosketukseni sota-ajan tarinoihin sain jo lapsena. Sota kiinnosti minua ja veljeäni ja toisinaan kuulimme isovanhemmiltamme jännittäviä tarinoita sodasta. Eräs mieleenpainuvimmista tarinoista kertoi isoeno Matista.

Kerran Matti oli rintamalla ollessaan joutunut keskelle tykistökeskitystä. Paetessa Matti oli huomannut vierellä juosseen suurikokoisen joukkuetoverinsa Jonnen kaatuneen maahan. Jonne oli saanut osuman jalkoihinsa. Pienikokoinen Matti tunnettiin hyvin reiluna ja kokoonsa nähden vahvana miehenä. Huomattuaan haavoittumisen hän nosti Jonnen selkäänsä ja juoksi turvaan.

Toisinaan olen miettinyt, miten onnekas olen ollut. Ikäluokkani on saanut syntyä turvalliseen Suomeen ja saanut vauraan lapsuuden. Usein ikäisteni nuorten on kuitenkin vaikea käsittää, että korkea elintasomme ei ole tullut ilmaiseksi.

Kaupan kassajonossa me nuoret näemme vain ihmisiä, jotka ovat vanhoja, mutta emme ehkä tarpeeksi usein ajattele tarinoita, jotka kätkeytyvät kasvojen taakse. Sota-aikana Te olette olleet ikäisiämme. Te olette joutuneet kohtaamaan sodan, jotta meidän nuorempien sukupolvien olisi hyvä elää.

Itsenäisyyden tuomat oikeudet näkyvät nykynuorten elämässä monipuolisesti. Esimerkiksi meitä opetetaan omalla äidinkielellämme. Oma kouluni, Jyväskylän Lyseon lukio, on pystynyt kehittämään suomalaista kulttuuria itsenäisyyden ansiosta.

Koulu on opiskelun lisäksi meille nuorille myös turvallinen ja tärkeä yhteisö, missä voimme tavata toisiamme ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Koulussani vallitsee suomalaisille kouluille tyypillinen hyvä henki, joka heijastuu meidän nuorten hyvinvointina.

Kaikesta huolimatta meidän nuorten tuntuu olevan vaikea lähestyä vanhempia ihmisiä. Ehkä meitä pelottaa puhua tuntemattomille, itseä kokeneemmille ihmisille, joista emme tiedä paljoakaan. Ehkä ne isovanhempiemme hurjat tarinat sota-ajoista pyörivät vielä mielissämme. Pidämme Teitä sankareina, joihin verrattuna omat voimat tuntuvat kovin heikoilta. Paras kiitos, jonka voisimme tekemästänne työstä antaa, olisi tarjota Teille hetki omaa aikaamme. Sitä kautta me nuoret voisimme oppia jotakin lähihistoriastamme sekä suomalaisista arvoista.

Myöskään Matin tarinan Jonne ei unohtanut Mattia. Joka vuosi Jonne kävi Matin syntymäpäivillä kiittämässä Mattia henkensä pelastamisesta. Itse sain tavata Jonnen vuosi sitten Matin hautajaisissa. Nyt oli Jonnen vuoro kantaa Matti turvaan.

LAURA LERKKANEN opiskelija Jyväskylän Lyseon lukio Kirjoittaja piti tämän puheen sotainvalidien 70-vuotisjuhlassa 21.11.2010.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Metsiä älköön hävitettäkö

Raskaussyrjintää on kunnissa yhä aivan liikaa

Pyöriä nuorille vai kuljetusapua vanhuksille?

Miksi päättäjiä ei kiinnosta tieteellinen tieto metsistä?

Akkujen metallit kaupan

Kaupunkipyörät ovat osa ketterän kestävää liikkumista

Suomipop, pyörätuolit ja taksien kyydit

Valvonta on yhteistyötä

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.