Yhdistysten luvattu maa?

On sanottu, että Suomi on tuhansien yhdistysten maa. Joku filosofi määritteli, että yhteisössä osalliset luopuvat joistain omista vapauksista. Se on edelleen menestyvien yhteisöjen edellytys, vaikka sitä ei aina näe.

Nyky-yhteisöjen ongelma on, ettei yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä nähdä tärkeäksi. Prioriteetteina on oma menestys ja ns. vapaa-aika eli aika, jolloin panostetaan vain ja juuri itseen. Mureneeko koko yhteisö?

Sota-aikana kansan yhteinen panos ja vastuu korostui. Sodan jälkeen rakennettiin talo toisensa jälkeen, talkoilla, palkkana kuppi kahvia. Tiedettiin, että seuraavaksi muut auttavat minua. Silloin syntyi monenlaisia yhdistyksiä. Ne olivat oikeastaan Suomen kansan voima.

Kaikki kehittyi. Ihmiset oppivat. Ihmiset globalisoituivat. Mitä seurasi?

Nyt klubeissa ja seuroissa on jäsenpula. Jäsenet ikääntyvät eikä nuoria tule tilalle. On niin kiire. Pitää olla lapsen kanssa, kuntosalilla ja golfkentillä.

”VPK:n talonsaneeraamiseen” ei kukaan voisi kuvitellakaan osallistuvansa. Olihan se VPK:kin. Ihmiset jättivät työnsä, kun piti mennä sammuttamaan naapurin taloa. Entä nyt? Ei mitenkään. Vain minä itse.

Kuka meistä huolehtii jatkossa? Verovarat eivät riitä. Naapurista ei välitetä.

Juhani Suonpää

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.