Yleisurheilussa on kriisin paikka

Suomalaisessa yleisurheilussa on takana pirtein kesä pitkiin aikoihin. Laji on ollut kieltämättä mukavassa nousukiidossa. Tv-katsojaluvut ovat yllättävän korkeita ja kansalliset pääkilpailut sujui moitteetta. Myös itse pääesiintyjät eli kilpailijat tekivät kauden mittaan tuloksia, jotka herätteli monessa paikassa pitkään uinuneen kiinnostuksen takaisin yleisurheiluun. Silti suuria kysymysmerkkejäkin jäi ja voi jopa sanoa, että joissakin yksittäisissä tapauksissa olisi melkein kriisipalaverin paikka.

Yksi huippu-urheilun vaatimusteeseistä on, että ole parempi kuin eilen ja ehdottomasti kehittyneempi huomenna. Näitä tuloskehityksen kannalta jopa ratkaisevan tärkeitä seikkoja eivät jotkut paljon esillä olevat ns. huiput ole pystyneet viime vuosina noudattamaan. Ja silti heitä pidetään absoluuttisen kovina huippu-urheilijoina vaikka jokainen vähänkään intohimolla urheiluun suhtautuva pystyy näkemään tuloksista, ettei näin kerta kaikkiaan ole. Nimistä mainittakoon ainakin Frantz Kruger, Mikaela Ingberg ja Olli-Pekka Karjalainen, jotka ovat taantuneet parhaista päivistään luvattoman paljon, jopa uskomattoman vaatimattomalle tasolle.

Yleisurheilu on tulosurheilua, ei marginaalikikkailua. Kruger heitti tänä kesänä tuloksia, joita lähes 50-vuotias Pertti Hynni on viskonut harrastelupohjilla. Ja naisten keulakuva Mikaela Ingberg on pudonnut sellaiselle tasolle, että pitäisi jo ottaa vanha liitokeihäs käyttöön, että 60 metriä, sinänsä vaatimaton raja menisi rikki.

Kaikkein suurin mysteeri on O-P Karjalainen, joka on vajonnut tuloksiin, joita hän heitti jo 18-vuotiaana juniorina. Yhden maailman kaikkien aikojen lahjakkaimman moukarinheittäjän tämän kesäiset suoritukset olivat todella surullista seurattavaa, ja voi vain kysyä miksi tähän on tultu? Karjalainen on taantunut jo vuodesta 2004 asti, jolloin hän paiskoi yli 80 metrin siivuja kuin liukuhihnalta ja parhaimman ollessa 83,30. Sillä tuloksella oltaisi oltu tänä vuonna maailman ylivoimainen kärki.

Kuinka tärkeää urheilu Karjalaiselle enää on? Hän on itse jossain haastattelussa todennut, ettei vain urheilun ehdoilla tehtyjen valintojen tekeminen sovi hänen persoonaansa. Niin tai näin, mutta Oo-Peen olisi korkea aika kyseenalaistaa harjoitusmenetelmät, valmentaja, harjoitusympäristö jne. jos hän aikoo palata ja päästä edes lähelle entistä loistoaan, silloin kun hän oli vielä huippu-urheilija. Hän ei missään nimessä ole vielä entinen heittäjä, mutta sen "tiikerin katseen" on tultava takaisin, samoin kun ääretön halu kehittyä potentiaalinsa äärirajoille. Sillä liian arkaillen kaikkeen suhtautuva huomaa nopeasti että tilaisuus on mennyt johonkin suureen sekä ainutlaatuiseen eli omien rajojen tutkimiseen optimaalisessa iässä.

Surullista tässä kaikessa on että esim. Matti Mononen, Markus Pöyhönen, Visa Hongisto ja monet muut ovat parhaat kehitysvuotensa hukanneet syystä tai toisesta. Toivottavasti näin ei käy Eemeli Salomäelle, Ari Manniolle, Minna Nikkaselle sekä kumppaneille, sillä heissä on ainesta todellisiksi huippu-urheilijoiksi.

HEIKKI JÄRVELIN Toivakka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Lyhyet

Lyhyet

Oppositiossa on mukavaa

Voiko koulun joulujuhla kirkossa olla lainvastainen?

Monilta tuntuu unohtuneen, miksi joulua vietetään

Parempaa salaattia!

Lyhyet

Oma auto kaupan pihaan?

Lyhyet

Jyväskylästä voi tulla Liikkuva kaupunki

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.