Yliopiston autonomia vaarantaa tutkimuksen

Tutkijatohtorit Hannele Harjunen ja Mikko Jakonen (Ksml 6.9.) pahoittivat mielensä toimittaja Tero Karjalaisen (Ksml 18.8.) näppärästä diskurssista, joka koski yliopistotutkimuksen nykytilaa. Totuutta ei ilmeisesti saisi kertoa.

Keskisuomalainen on kyllä yliopiston juhlavuoden merkeissä julkaissut riittävästi puisevia juttuja yliopistosta. Niiden pohjalta saa helposti sen käsityksen, että yliopistossa lähinnä kehutaan omaa tutkimusta ja käydään promootiojuhlissa.

Yliopiston autonomia ja asettuminen eräällä tavalla lain ulkopuolelle on huolestuttavaa. Se mahdollistaa erilaiset epäreilut henkilövalinnat ja rahoitusjunailut, joihin ulkopuolisten on vaikea puuttua. Ainakin psykologian laitoksille voidaan tutkijaksi tai professoriksi palkata nykyisin lähes kuka tahansa lähinnä suhteiden perusteella. Mitä vähemmän herätät muissa tutkijoissa kateutta ja mitä tylsempiä ovat tutkimuksesi, sitä todennäköisemmin saat tutkijan tai professorin paikan.

Yliopistossa henkilövalinnat tehdään näennäisesti tehtävään nimettyjen asiantuntijoiden arvioiden perusteella. Jos kuitenkin asiantuntijat asettavat professorin valinnassa väärän henkilön ykkössijalle, asiantuntijoiden lausunnot heitetään roskakoppaan.

Asiantuntijat voidaan myös vehkeillä tuttavapiiristä niin, että suosikki varmasti valitaan tehtävään. Todellisilla ansioilla tai ideointikyvyllä ei ole näissä valinnoissa merkitystä. Kun itsellä ei ole ideoita, niitä täytyy kopioida kollegoilta tai ulkomailta. Tämä on merkinnyt yliopistotutkimuksen tason vähittäistä heikkenemistä.

Omaa tutkimusta voi silti aina väittää kansainvälisesti tunnustetuksi ja itseään kansainvälisesti arvostetuksi. Nykyisin psykologiankin alalla on satoja kansainvälisiä lehtiä, joista johonkin tutkimuksen tekele varmasti löytää tiensä ja hautautuu. Tutkimusta ei ehkä lue kukaan. Toisaalta tutkimusten viittausindeksejäkin voi manipuloida niin, että tutkija viittaa itse itseensä.

Psykologian professoreilta olisi syytä odottaa paljon nykyistä enemmän. Heidän ylläpitonsakaan ei ole aivan halpaa, kun professori saattaa nostaa yli 10000 euron kuukausipalkkaa tekemättä välttämättä juuri mitään hyödyllistä tai kiinnostavaa. Samalla ammattipsykologit ahertavat pienellä palkalla paljon vaativammissa tehtävissä.

Jaana Haapasalo

psykologi, oikeus- ja

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Korona vallan välineenä?

Mielenterveys- palvelut nyt tiukassa

Lyhyet

Lyhyet

Asunto-osakkeiden siirrot on tutkittava

Lyhyet

Osaamista Alvan johtoon

En ole kuullut leikkausten keskittämisestä mitään uutta

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.