"Luononheinistä" makua maitoon ja lihaan

Muistan ajan, kun eläimet saivat syödäkseen monenlaista ruokaa. Pellot kasvoivat mansikkaa, lillukkaa, nätkelmää, virnaa, kirkiruohoa, päivänkakkaraa, harakankelloa, horsmaa, pajua, pihlajaa, vadelmaa, peurankelloa, mataraa, suolaheinää, leinikkiä, ukonputkea, koiranputkea, maahumalaa, hierakkaa ym. ym. Ei niitä kylvetty peltoihin vaan ne kasvoivat luonnostaan.

Toki joskus peltoja kynnettiinkin, jotta kasvatettiin viljoja, ruista, ohraa ja kauraa sekä kylvöheinää joka pääasiassa oli puna-apilaa ja timoteitä, mutta senkin seassa oli mausteena "luonnonheiniä". Kylläpä oli maku toinen tuolloin niin maidossa kuin lihassakin. Olihan niissä kaikkien arviolta 50 eri kasvien aromit. Olisikohan nykyisinkin syytä huomioida eläintenkin makunystyrät ja muukin ruuansulatusjärjestelmä ts. lisätä rehusiemenseosten lajikemäärää?

Kun aikanaan kanoille ja sioille syötettiin liikaa kalaa, niin se homma osoittautui virheeksi, kun "kalanmaku" pilasi niin munien kuin lihankin maun. Siksi ei kovin voimakasmakuisia kasvejakaan kannattaisi ehkä rehuihin sekoittaa.

Millainen lienee tilanne muissa maissa?

Syötetäänkö naudoille vajaan puolen tusinan lajikkeen rehuseoksia kuten käsittääkseni nykyisin Suomessakin syötetään? Mahtaako muuten hommalla olla yhteyttä laktoosi-intoleransseihin ja keliakioihin? Itse aikanaan tulin syöneeksi ketunleipiä, suolaheinää, hiirenherneitä ja jopa lampaankielon marjoja tavallisten "syötävien" marjojen ym. lisäksi? Sieniäkin muuten lehmätkin ennen vanhaan söivät.

Äskettäin tulin ostaneeksi raejuustoa. Kylläpä oli mautonta. Joissakin luontaistuotteita käsittelevissä jutuissa usutetaan käyttämään yrttejä suolan korvikkeena. Saavat kai eläimet "suoloja" niiden rehujen lisäksi, mutta voi olla, ettei "suoloja" tarvitsisi kovin paljona jos saisivat monipuolista syötävää. Sama muuten koskee kasveja. Mitä monipuolisempaa ravintoa nekin saavat sitä maukkaampia niistä tulee.

Tuhka, luonnonlanta, komposti ts. kasvijätteet jne. antavat kasveille makua ja elinvoimaa. Talvehtiminen onnistuu paremmin luonnonlannoitteilla kuin ns. väkilannoitteilla. Toki niitäkin voi varovasti käyttää ikäänkuin suolaa ruuissa, ei liikaa eikä liian vähän.

Leinikkiä pidetään myrkkykasvina. Voi olla, että se sitä onkin, jos sitä on paljon. Mutta entä pieninä annoksina?

Ovathan lääkkeetkin - monet niistä - myrkkyä isoina annoksina. Onkohan muuten sanalla "leini" ja "leinikki" jotain tekemistä toistensa kanssa? Leini - toiselta nimeltään luuvalo - nykyiseltä nimeltään kaiketi luukato tai osteoporoosi saattoi olla yhteydessä leinikeihin. Kannattaisikohan asiaa tutkia!

SAIMI PAATELAINEN Korpilahti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Mielipidekirjoitus

Masennuseläkkeet ovat kestämättömällä tasolla

Psyyken lääkintä on viimeinen keino

Lyhyet

LyhyetKesätapahtumat kiertoon, rallit Seinäjoelle, tangomarkkinat tänne.Ja Ailamarista kuningatarEn ole koskaan syönyt pizzaa tahi hampurilaista, en ole somessa, mutta pärjäilen. Sh, kun olen vältän näitä.

Kaupunki ei välitä melusaasteesta

Lyhyet

Avoin kirjeeni kansanedustajille

Kansallisarkisto, sotiemme historian tutkimus ja SS-olettamukset

Lyhyet

Lyhyet

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.