Lähiluonto on arvokasta kokonaisuutena

Liito-oravan asemaa tarkasteltaessa (KSML 26.2.) annetaan vaikutelma, että kaupunkiluontoamme varjellaan pelkästään EU-direktiivin ja lain suojeleman eläinharvinaisuuden vuoksi: ilman liito-oravaa saisimme onnellisina kaataa kaikki vanhat, komeat puut ja raivata jäljellä olevat metsät uusien betonikortteleiden tieltä.

Eräs toinenkin laji kuitenkin hyötyy poikkeuksellisen merkittävästi kukoistavasta kaupunkiluonnosta, ja tämä olento on ihminen. Meidän tulisi myös puhtaasti itsekkäistä syistä säilyttää taajamassamme paljon muutakin vihreää kuin karuja nurmikkokenttiä.

 

Ihminen on tuhansia vuosia ollut suorassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, emmekä kaupungistumisesta huolimatta vieläkään pärjää ilman elävää luontoa ympärillämme. Monimuotoisen luonnon läheisyys rikastuttaa normaalia mikrobikantaamme ja parantaa vastustuskykyämme sekä ehkäisee nykyajan kansantauteja, kuten allergioita, astmaa, diabetesta ja tulehduksellisia suolistosairauksia. Oleskelu luonnon helmassa tasoittaa verenpainetta ja keventää stressiä sekä mahdollisesti vähentää tarvetta irtiottoihin ulkomaanmatkoilla, jotka kuormittavat ympäristöä ja levittävät tartuntatauteja.

Kaupungin istutukset, niityt, puistot ja metsäsaarekkeet puhdistavat ilmaa ja lievittävät helteen tukaluutta, ja ne ovat muun muassa monen vanhuksen ainoa mahdollisuus voimaantua luonnossa. Rauhoittava lähimetsikkö saattaa tukea masennuspotilaan toipumista vähintään yhtä paljon kuin mielialalääkitys.

On toki mainiota, että todellisten korpimaiden kadottua liito-orava hyväksyy jopa kaupunkimme elinpiirikseen. Monimuotoinen luonto on kuitenkin äärimmäisen arvokasta myös kokonaisuutena, joka samalla lukemattomin tavoin ajaa omaa etuamme. Laajojen metsien, soiden ja vesistöjen suojelun ohella urbaanin lähiluonnon vaaliminen onkin tärkeimpiä hyvinvointi- ja terveystekoja.

Janne KaiunpääYleislääketieteen erikoislääkäri, Jyväskylä

Lue lisää aiheesta