Kirjallisuuden kuninkuusravit

Jos joen selkärankana on virta. Ja lauta tapulin, jolla rakennetaan taloja. On kirjallisuuden, kuten kirjakielen selkärankana runo. Juteinin, Salamniuksen, Achreniuksen, Gananderin, Arhippa Perttusen, Cajanuksen, Agricolan et kumppanien ajoista asti – Kalevalan ja Raamatun kielenä runo.

Jos ja kuten runo on sanataiteen kuninkuuslaji, sen peruskivi, kuten kuninkuusravit, eihän sinne oteta tölttääjiä sen enempää kuin painavia taakkoja kantavia Norjan vuonohevosia puhumattakaan oluttynnyreitä rahtaavista Belgian jättikavioista. Niin miksi ihmeessä Suomen kirjallisuuden kuninkuuslaji Finlandia- palkinto ehdokkaina ei ole runoteoksia?

Runoille on jätetty lohdutukseksi ”Tanssiva Karhu” -kilpailu. Kas kun ei Pierevä kissa -kilpailu; varsinkaan kun karhut eivät tanssi kuin korkeintaan luoti rinnassa tai kekäleiden päällä. Tätä kysyy runouden jälkituohtunut ammattilainen.

 

Kaarina Valoaalto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu