Nimellä: Tahdon takaisin yläkouluun

Ira Blomberg-Kantsila

Onko sinulle aina ollut selvää, mikä sinusta tulee isona? Ai ei vai? No ei minullekaan. Suunnittelin lapsena muun muassa fysioterapeutin ja lentokapteenin uraa.

Toimittajaksi ymmärsin edes haluta vasta lukiossa.

Kirjoittamisen kuitenkin löysin yläasteella. Se on pitkälti silloisen Äänekosken Koulunmäen yläasteen äidinkielenopettajani Hertta Aution ansiota. Jostain syystä osasin vedota hänen tunteisiinsa aineillani. Myönteinen palaute ja hyvät numerot kannustivat yrittämään enemmän.

Luulen, että aika harvalla on yläasteen alussa vielä selkeää, mitä haluaa aikuisena tehdä. Siinä vaiheessa suurin osa nuorista oli aikoinaan ja on vieläkin niin hormonihuuruissa ja hetkessä kiinni, että valintoja on vaikea tehdä kovin pitkällä tähtäimellä.

Jos olisin tiennyt jo seiskaluokkalaisena sen, mitä tiedän nyt, olisin valinnut yläasteella valinnaisaineeksi konarin eli konekirjoituksen. En valinnut, ja siksi kymmensormijärjestelmäni on 2 kirjoittaa ja 8 lepää -tyyppiä.

Siihen aikaan yläkoulun valinnaisainevalikoima oli suunnilleen tämä: konari, kotsa ja joku kieli. Kotsa tarkoitti kotitaloutta ja kieli yleensä saksaa tai ranskaa. Osa valitsi musiikin, osa kuvaamataidon.

Minä valitsin musiikin, kotsan ja saksan. Kotsa oli kivaa, ja tunneilla sai syödä, ja ajattelin, että saksasta voisi olla jotain hyötyä. On siitä ollutkin, jotain.

Seiskaluokkalaisen poikani valinnaisaineilta oli jokin aika sitten samaisessa koulussa, jonka itsekin kävin. Siinä oli 1980-luvun yläkoululainen ihmeissään. Oli mistä valita ja lähes joka välissä mainostettiin arvostavaan (!) sävyyn, että oppilaan omat kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon.

Esimerkiksi rättikässässä ei ole enää pakko tuhrata beigeä kauluspaitaa niin kuin minun nuoruudessani, paita ei muuten koskaan valmistunut, vaan kurssilla pääsee käyttämään omia ideoita ja valitsemaan mieleisiä tekniikoita.

Tavallisempien aineiden lisäksi voi valita muun muassa yrittäjyyskasvatusta, luovaa kirjoittamista, syksyisen vaelluskurssin, joka olion tähtitiedettä, historiaa elokuvan silmin, karvaturkeista siiveniskuihin -biologiaa, nuoren oikeustietoa tai suunnittelupajan, joka vie arkkitehtuurin ja designin maailmaan.

Vieläköhän voisin palata yläasteelle – ilman teinihormoneja – sillä innostuin liki joka mahdollisuudesta?

Hyppikö teinini innosta? Ei ainakaan ulkoisesti. Ei hän miettinyt, että jeah, valitsenpa tästä aineita sillä perusteella, että haluan olla aikuisena lakaisukoneen kuljettaja tai lääkärihoitaja tai presidentti ja pelastaa maailman.

Hän valitsi pitkän musiikin, elämysliikunnan ja helli hyvinvointiasi -kurssin, koska ”ne eivät todennäköisesti ole tylsiä, vaan kiinnostavia aineita”.

En käynyt painostamaan. Laulaahan Eppu Normaalikin, että elämän tarkoitus lienee murheen karko(i)tus. Ei kai niin tunnettu bändi voi puuta heinää suoltaa?

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.