Vanhuspalvelujen hätähuuto

Riitta Räsänen

Neljän eri vuosikymmenen kokemukseni ja väitöstyöni vanhuspalveluista antaa pohjaa tarkastella nykytilannetta.

Suomi ikääntyy ollen v. 2020 Euroopan vanhin kansa. Pitkää ikää halutaan, muttei vanhuutta. Vanhuspalveluja säännöllisesti käyttäviä on 150 000 ja kustannus on yhteensä 4,5 Mrd euroa.

Yli 65-vuotiaita on jo yli miljoona, silti valtio aikoo säästää vanhuspalveluista vuosittain lähes miljardi euroa. Nordic Healthcare Group Oy:n (NHG) selvityksen mukaan tähän päästään korvaamalla ympärivuorokautinen hoiva ”kotihoivalla”.

Käytännössä se tarkoittaa vanhusten asumista omissa pikkuasunnoissa, ja hoitajat käyvät huolehtimassa mm. lääkkeet. Rakennetaanko vanhusten tulevaisuutta gettoihin: ikääntyneille tarkoitettuja taloja nousee minimaapläntteihin, joista ikkunanäkymä on toisen kivitalon seinä tai meluava katu.

Sote-uudistus on levällään, mutta sote-jätit ostavat vanhusten- ja muistisairaiden hoitokoteja. Moni kunta on myynyt sote-rakennuksia jäteille menettäen mahdollisuudet säilyttää sotepalvelujen tuotannossa itsenäisyyttään.

Kunnat poimivat rusinat kilpailuttamalla armottomasti vanhuspalveluja, mutta jatko on toista. Sote-jätit tiedostavat, että nyt toiminnassa olevilla hoivan pk-yrityksillä ei ole niiden kaltaista reserviä kituutella vuosia alhaisilla tuottajahinnoilla. Ne tupsahtavat jättien syliin.

Pelikenttä on uudessa tilanteessa: jätit voivat sopia aluejaosta ja tuottajahinnoista. Siinä vaiheessa kuntien on turha kitistä hinnoista. Kunnat eivät myöskään kykene palauttamaan omaa toimintaansa, jos ei ole enää toimitiloja.

Tutkimus Pohjoismaiden vanhustyöstä osoittaa ongelmia kotihoidossa. Asiakasmäärät ja asiakkaiden hoidon tarve ovat nousseet, mutta kotihoitohenkilöstön kokonaismäärät ovat laskeneet yli puolessa Suomen maakuntia. Paljon kotihoitopalveluja saavien määrä on noussut 34 % vuosina 2014–16.

Kotona asuu jopa yksinään niin huonokuntoisia, ettei heidän paikkansa ole missään tapauksessa koti, mutta ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on liian vähän.

NHG:n suunnitelmissa kotihoitosuoritteita tehostetaan, vaikka monen vanhuksen kohdalla voidaan jo nyt puhua heitteillejätöstä. Tämä on uusi piirre suomalaisessa hyvinvointivaltiossa: vanhukset on perinteisesti pyritty hoitamaan hyvin. Ikääntyneet ovat aina olleet arkoja pyytämään itselleen mitään. Senkö vuoksi heitä kohdellaan näin?

Samainen tutkimus kertoo henkilöstön uupuvan monimuotoistuvan työtaakkansa alla niin kotihoidossa kuin palveluasumisessa. Alan vaihtoa miettii jopa kaksi viidestä kotihoidon työntekijästä, ja vain 1/5 henkilöstöstä on varauksetta valmis käyttämään oman työnsä palveluita, koska ei voi hoitaa asiakkaita niin hyvin kuin haluaisi.

Yksityisissä sote-työpaikoissa on niin kova kuormitus, että se vaarantaa jo työntekijöiden terveyden, kertoo valtakunnallinen työsuojelun valvontahanke. Työtä kuormittavat viranomaisvalvonta, uhkatilanteet, sekä johdon ja poliittisen päätöksenteon osoittama huono arvostus.

Vanhuus on monen päättäjän mielessä kaukainen ja ruusuinen. Mutta biologia on politiikkaa suurempi tekijä: kuka heitä aikanaan hoitaa? Ehkä hoivarobotit, sillä automatisaation ja robotiikan uskotaan lähivuosina korvaavan viidesosan hoitajatyöstä.

Vanhuspalvelujen kurjistuminen ei yllätä: Suomessa vanhuspalvelujen henkilöstömäärä on Pohjoismaiden alhaisin, mitoituksen laskentapakin omanlaisensa.

Aallonpohja on saavutettu ja hyväksyttävä, että vanhuspalveluihin on resursoitava.

Työ ja laatu tarvitsevat tekijänsä, vaikka henkilöstömäärän niukkuus ei selitä kaikkia vanhustyön ongelmia.

Rahaa löytyy ja järjestelmä kyllä taipuu, jos on tahtoa.

Riitta Räsänen

YTT, TtM

erikoissairaanhoitaja

Jyväskylä, Palokka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu