Erilaisuus on rikkautta ja jokaista pitää kunnioittaa

Hanna Laihonen

Rasismi on mielestäni jonkun ihmisryhmän asettamista huonompaan asemaan jonkun heitä yhdistävän tekijän perusteella. Toivoisin, että tätä ei tapahtuisi missään, mielestäni ketään ei pitäisi kohdella näin.

Tällä hetkellä maailmalla ajankohtainen aihe on sotapakolaisuus. Pakolaisista kuullaan uutisista, radiosta ja luetaan lehdestä.

Ihmisillä on heistä paljon mielipiteitä ja ennakkokäsityksiä. Suomessa monet ovat olleet vapaaehtoistyöntekijöinä vastaanottokeskuksissa, lahjoittaneet vaatteita ja tavaroita ja auttaneet turvapaikanhakijoita sopeutumaan tänne.

Mieti itseäsi, olisitko iloinen, jos tulisit sotaa pakoon Suomeen ja sinua autettaisiin? Varmasti olisit.

Asioilla on kuitenkin myös huonot puolensa.

Olen kuullut, että keskustassa turvapaikanhakijoille huudellaan, ja jotkut jopa järjestävät heitä vastaan mielenosoituksia. Näiltä ihmisiltä pitäisikin kysyä: miksi?

Ymmärrän toki, että monilla on pelko siitä, että terroristit tulevat maahan ja kenties levittäisivät toimintaansa tännekin. Oletteko koskaan miettineet, että kuka vaan voi olla tällainen ihminen tai jopa olla mukana terroristitoiminnassa?

Olen tavannut monia turvapaikanhakijoita, joista suurin osa on ollut ystävällistä ja motivoitunutta porukkaa. Joukossa on tietenkin myös aina vähemmän motivoituneita nuoria ja aikuisia. Tästä voimme huomata, että ihmisiä ei saisi koskaan yleistää.

Kun miettii historiaa, voi huomata, että samankaltaisia tapahtumia on ollut paljon ennenkin. Hyvä esimerkki on toisen maailmansodan yhteydessä olleet juutalaisvainot, jota pidetään nykyään surullisena asiana.

Juutalaisia epäiltiin maailmanlaajuisesta salaliitosta, ja heitä pidettiin rodullisesti huonompina. Rasismi johtuukin yleensä tietämättömyydestä ja erilaisuuden pelosta.

Jopa kaksi kolmesta suomalaisesta myöntää Helsingin Sanomien kyselyssä, että Suomessa esiintyy melko paljon tai paljon rasismia.

Suomessa on kuitenkin monia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka ovat asuneet melkein koko elämänsä Suomessa ja tuntevat itsensä suomalaisiksi. Itsekin kahden maan kansalaisena toivoisin, että heillä olisi hyvä asua ja olla Suomessa.

Pyytäisinkin nyt teitä kaikkia lukijoita miettimään mitä sanotte, kun tapaatte ensi kerralla erilaisen ihmisen. Lisäksi toivoisin, että tekisitte päätelmiä hänestä vasta, kun olette ensin tutustuneet kunnolla.

Muistakaamme, että erilaisuus on rikkaus ja jokaista pitää kunnioittaa. Jokainen on tärkeä.

Hanna Laihonen

Kilpisen yhtenäiskoulu, 8M

Jyväskylä

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut