Mikä lukioita oikein vaivaa Jyväskylässä?

Matti Vesa Volanen

Keskisuomalaisen palstoilla on käyty pitkä ja osin raastava keskustelu lukiokoulutuksen rahoituksesta Jyväskylässä. Vaikka ammatillisen koulutuksen taloudelliset leikkaukset ovat moninkertaiset, se ei tunnu kiinnostavan julkista sanaa.

Kyllä, olen yhtä mieltä: koulutuksesta ei tule leikata. Se on vastoin kaikkia niitä odotuksia, joita muodostumassa oleva oppimistalous (learning economy) pieneltä, syrjässä olevalta kansakunnalta edellyttää.

Käydyn keskustelun ytimenä on ollut, kenen pussista mahdollinen lisäraha löytyy. Sen taustaksi olen käynyt läpi Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioista vuonna 2015 valmistuneiden kurssivalinnat siltä osin kuin niistä on käytettävissä tietoa Opetushallituksen Vipunen-tietokannassa ja verrannut niitä muiden suurten kaupunkien ja toisaalta Keski-Suomen muiden lukioiden valintoihin.

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioiden valintamäärät liikkuvat suurten kaupunkien keskitasolla, yli ja alle, aineesta riippuen. Keski-Suomen muihin lukioihin verrattuna tilanne on saman suuntainen, mutta Jyväskylässä opiskelu on monipuolisempaa, erityisesti kielten osalta.

Suoritetut kurssimäärät soveltavissa ja syventävissä kursseissa vaihtelevat eri lukioissa suuresti riippuen siitä, mihin kukin lukio on voimavarojaan keskittänyt. Jyväskylässä profiili on keskimääräistä laajempi, mutta suoritettujen kurssien määrät jäävät joissakin aineissa vaatimattomiksi. Erityisesti kiinnittää huomiota, että tietotekniikkaa opiskellaan kovin vähän.

Vaikka ammatillisesta koulutuksesta leikataan rankasti, siellä toteutetaan käänteentekevä pedagoginen uudistus: koulutuksen keskiöön asetetaan opiskelija ja hänen edistymisensä opinnoissa. Oppiminen irrotetaan aikanormeista ja opiskelijan eteneminen opinnoissa tapahtuu osaamissaavutusten mukaan yksilöllisesti. Tätä varten on erityisesti Jämsän yksikössä kehitetty oppivan työskentelyn rotaatiomallia.

Entä lukiot? Suomen lukiolaitos ovat jämähtänyt savupiipputeollisuusajan sosiaalisia jakolinjoja korostavaan koulutusajatteluun: ”omat” opiskelijat sisään ja ulos vuosiluokittain marssijärjestyksessä, jonka opetussuunnitelma ja ylioppilaskirjoitukset rytmittävät.

Jakolinjat ovat jo osin purkautuneet. Rytmityksen tulisi kuulua aivan muualta: opiskelijoiden omaehtoisen, yhteisöllisesti organisoidun oppivan työskentelyn ehtojen pohjalta.

Tämä oppimisen ja opiskelun tyyli ja tapa on oppimistalouden perusta ja ydin. Muutos on lukioidenkin edessä, tavalla taikka toisella. Ja se on myös resurssoitava – tavalla taikka toisella!

Matti Vesa Volanen

koulutuskuntayhtymän

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.