Sosiaali- työ ei ole vain toimeen- tulotukea

Katri Ylönen

Työssäni sosiaalityöntekijänä aikuissosiaalityössä ajaudun lähes päivittäin tilanteisiin, joissa yhteistyökumppani, tuttava, läheinen tai naapuri ihmettelee, mitä teen työkseni, kun toimeentulotuki siirtyy kelaan.

Työni ei ole loppumassa, työni ei ole koskaan sisältänyt pelkkää toimeentulotukea ja työssäni en tarvitse merkonomin taitoja vaan ymmärrystä asiakkaiden asemasta ja oikeuksista, eettisistä kysymyksistä, vuorovaikutuksellisesta kohtaamisesta ja sosiaalisesta tukemisesta.

Kohtaan päivittäin ihmisiä, joiden elämäntilanteet ovat varsin erilaisia. Yksi opiskelee, toinen käy töissä, kolmas on sairaslomalla ja neljäs työtön. Suuri osa menee tosin kategoriaan työtön ja valitettavan usein sen ympärille muotoutuu monenlaisia haasteita.

Työttömän arki on taistelua laskujen ja vuokrien kanssa, mutta enemmän se on taistelua yksinäisyyttä ja arvostusta vastaan. Työtön ei ikään kuin ole olemassa, kun se ei tuota riittävästi verorahoja yhteiskunnallemme. Lisäksi jollain on päihdeongelma, jollain mielenterveydellisiä ongelmia ja jollain elämässä tapahtuneet kriisit ovat saaneet putoamaan pohjalle, josta ei omin avuin pääse ylös.

Sosiaalityössä alamme selvittämään asiakkaan oikeuksia eri palveluihin. Kuuntelemme, keskustelemme, puhumme tunteista ja toiveista, pohdimme erilaisia mahdollisuuksia päästä eteenpäin ja etsimme yhdessä reittiä parempaan huomiseen.

Jos joku minulta vielä kysyy, mihin sosiaalityötä tarvitaan, pyydän kääntämään ajatuksen niin, että mihin sitä ei tarvita. Jatkossa sosiaalityö laajenee virtuaalisessa muodossa yhä helpommin tavoitettavaksi ja näen tämän mahdollisuutena tavoittaa myös ne ihmiset, jotka eivät osaa muutoin hakeutua sossun juttusille.

Katri Ylönen

sosiaalityöntekijä

Nuorten aikuisten palvelukeskus (J-Nappi)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu