Lukiot ahdetaan täyteen

Kaisa Tanninen

Muistatko vielä lukioluokkalaisiasi? Tuleeko mieleen mitä teitte kemian ja fysiikan tunneilla? Tuleeko mieleen luokkaretket ja erilaiset projektit? Tulevien vuosien jälkeen lapsenlapsellasi ei ole välttämättä edes mahdollisuutta saada näitä muistoja.

Luokissa on pian n. 50 henkeä; koetapa siinä muistella kaikkien nimet vanhemmalla iällä. Koulut siirtyvät yhteisiin tiloihin, jossa ei ole enää erikoisluokkia kuten musiikin, kemian tai fysiikan luokkia.

Projekteja on mahdoton enää tehdä isojen oppilasryhmien takia, kun kaikille ei riitä välineitä. Esitelmien pidoissa menee melkein kaikki tunnit, kun ryhmiä on niin paljon.

Kouluja suurennetaan, seiniä kaadetaan, lukion ja ammattikoulun tiloja yhdistetään. Tähän suureen muutokseen ei ole ehditty edes reagoida vielä kunnolla. Joissakin luokissa ei ole tarpeeksi pulpetteja kaikille.

Luokan ilma on huono, lämpötila nousee ja toisen hikinen kylki vieressä yhdellä pulpetilla ei ole kenenkään unelma lukiosta. Sama koskee ahtaita käytäviä ja ruokajonot ovat pidempiä kuin ilmaisia ämpäreitä jakavien kauppojen ovilla.

Opettajat miettivät, miten saada noin 50 nuorta oppilasta hiljaiseksi tai miten opetussuunnitelman voi toteuttaa, kun puolet entisistä projekteista joutuu perumaan suuren ryhmän vuoksi. Koetat näyttää kemian tunnilla itse jonkun kemiallisen kokeen, josta takapenkkiläiset ei edes näe mitään, kun valkokangas on niin kaukana.

Opettajan on vaikea muistaa joukosta yksilötapaukset tai vähänkään enemmän apua tarvitsevat, koska kaikkia ei vaan ehditä auttaa. Myös moni oppilas pärjää tunnilla mainiosti, mutta kokeessa lyö päänsä lukkoon. Ei kukaan opettaja muista sitä arvioinnissaan 50 hengen luokan seasta.

Jyväskylän kouluyhtymän lukiot ovat tällaista menoa nykyään ja pahempaan suuntaan ollaan menossa. Nykyisten lukioiden rakennuksia myydään ja siirretään yhteisiin jättikampuksiin, johon kaikkien pitäisi muka mahtua yhtä aikaa.

Jos oppilaat haluavat musiikin tai muulle erikoisluokkaa vaativalle tunnille, oppilaan täytyy kävellä säässä kuin säässä eri rakennukseen eripuolelle kaupunkia.

Siirtyminen ei ole kesällä kummoistakaan pyörällä, mutta entä kun sataa vettä tai on 30 astetta pakkasta. Kaikilla ei ole bussikorttia. Tunneille ei ehditä ajoissa ja se on muka oppilaan syytä, kun koululla ei ole varaa pitää omassa koulussaan luvattuja aineita.

Jyväskylä on yksi näistä kaupungeista, jossa käytetään vähiten rahaa oppilaisiin.

Valitetaan huonontuneista tutkimuksista ja keskiarvojen laskusta. Ei ole ihme, että näin käy kun ei ole enää hyviä paikkoja opiskella.

On ymmärrettävää, että jostain pitää säästää. Mutta vietämme suurimman ajan koulussa päivisin: emmekö ansaitsisi kunnon paikkaa opiskella.

Jos asiat alkavat olla jo näin huonosti, miksi asiaan ei puututa ennen kuin olemme kaikki tungettuna samaa pieneen tilaan.

Miksei opiskelijoiden mielipidettä kysytä? Miksei opiskelijoita kuunnella? Me lukiolaiset siellä koulussa olemme ja meihin se vaikuttaa.

Pukumiesten on helppo päättää asioista isoissa viileissä kokoustiloissa, kun eivät itse tiedä minkälaista niissä kouluissa on oikeasti olla.

Kaisa Tanninen

Jyväskylä, Palokka

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu