Laadulla ja puhtaudella voi vielä pärjätäkin

Saara Peutere-Heikka

Anssi Mennala nosti taannoisessa Facebook-päivityksessään esille tärkeän asian: suomalaisen ruuan puhtauden. Glyfosaatin vastustaminen ja pakkotuleennetusta viljasta leivottujen ruisleipien ostaminen ei ole pelkkää kaksinaamaisuutta. Moni kuluttaja uskoo tuttujen ruispalojen olevan kotimaisesta viljasta leivottuja eikä tunne Virossa tai Puolassa sallittuja menetelmiä. Suomalainen ruokateollisuus liputtaa mieluummin mielikuvia kuin tarjoaa puhtaita faktoja.

Ongelma ei koske pelkkää leipäviljaa. Meidän julkisissa keittiöissämme syödään sian- tai kananlihaa, joille on elinaikanaan tarjottu antibiootteja enemmän kuin Suomessa on sallittu tai joiden saparot tai nokat on katkaistu ahtaissa elinolosuhteissa. Kiellettyä Suomessa.

Vaikka osa tuottajista toivoo glyfosaatin laajempaa käyttöä Suomessakin, kannattaa ottaa harkinta mukaan. Määrällä ei suomalainen tuottaja globaaleissa kisoissa pärjää ja häviäjä on tuottajan lisäksi myös kuluttaja. Laadulla ja puhtaudella kilpaillessa saattaa mahdollisuuksia vielä ollakin.

Keväällä koskenpääläinen Kalle Hankamäki kertoi myyneensä suuren kauralastin Kiinaan. Kotimaisen nyhtökauran valmistuksessa taas on jouduttu turvautumaan naapuriapuun: osa kaurasta on ruotsalaista. Herneproteiinia tai härkäpapua ei vielä Suomesta saa riittävästi.

Suomessa on käytävä keskustelu siitä, millaista ruokaa me haluamme Suomessa tuotettavan. Bulkkia paljon vai ekologisesti ja eettisesti tuotettua vähän vähemmän.

Saara Peutere-Heikka

Jämsänkoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.