Lapsen etu tärkeintä lastensuojelussa

Tapani Mäki

Sosiaalihuoltolakiin on tehty viimeksi muutoksia keväällä 2015. Muutokset velvoittavat kuntia panostamaan lastensuojelutyössä tuen tarpeen arvioon ja avohuollon tukitoimien varhaiseen käyttöön, ja nyt myös ilman asiakkaaksi leimautumisen uhkaa. Lisäksi muutos velvoittaa palvelujen saatavuuden parantamiseen ja ennakoivaan lastensuojelutyöhön siirtymiseen.

Sosiaalihuoltolain muutokset toivat muun muassa kouluihin suuren toivon moniammatillisuuden hyödyntämisestä ja koulutyötä tukevien lastensuojelullisten toimenpiteiden kehittämisestä. Lakimuutokset mitä ilmeisimmin lupasivat enemmän kuin mitä kunnallinen lastensuojelu on pystynyt toteuttamaan. Vaikka laki muuttui, vaikuttaa käytännön lastensuojelutyö edelleen olevan vanhojen toimintakäytäntöjen vankina.

Hallintobyrokraatit perustelevat muuttumattomuutta kustannustekijöillä, ja epäilemättä tässä on totta toinen puoli. Huomionarvoista on, että uudistuksia voidaan tehdä uudelleen siirtämällä resursseja kalliista sijaishuollosta avohuoltoon ja ”kevyempiin” palveluihin.

Pitkässä juoksussa avohuoltoon ja kokeiluihin panostaminen tulee varmasti halvemmaksi, kun kaikki vaihtoehtoiskustannukset otetaan huomioon. Vastustetaanko muutosta ja jos vastustetaan, niin onko siihen syynä, että nykyisistä toimintatavoista ei haluta luopua, vaikka syitä olisikin olemassa?

Asia on vaikea, sillä lasten ja perheiden tilanteeseen voidaan puuttua liikaa, tai vastaavasti liian vähän ja liian myöhään. Lain tulkinta ja lain toimeenpano vaativat kansallisesti yhtenäisiä käytäntöjä, ja lapsen etu on kaikessa tärkeintä.

Lastensuojelussa työskentelee ammattitaitoista henkilökuntaa. Henkilökunta tietää ja tunnistaa lastensuojelun tarpeet, mutta käytännön toteutuksen esteenä on edelleen usein esitetty hokema ”kun kriteerit eivät täyty”. Vaikuttaa siltä, että lastensuojelun säädöspohjaa saatetaan tulkita selityksenä olla puuttumatta perheiden hätään. Laki on ikään kuin vastaus ”tekemättömyydelle”. Ikävää tässä on se, että tällainen vastaus voi aiheuttaa vuosien ongelmat hädässä olevalle ja hänen perheelleen. Tästä seuraa mittava lasku myös yhteiskunnalle.

Lastensuojelutyön organisointi kaipaa muutosta. Julkisia palveluja on uudistettava panostaen avohuoltoon ja yhteistyöhön. Ratkaisuja haetaan varmasti parhaillaan hallituksen LAPE- kärkihankkeessa, jossa on paljon lastensuojelun käytäntöjen kehittämistä.

Suurin pulma lastensuojelun näkökulmasta on, ettei lastensuojelu ole tasalaatuista. Paljon on toimivaa, mutta myös paljon kehitettävää. Uudistuksen on lähdettävä johtoportaasta, ja sen on syytä joustaa tässä kokonaisuudessa.

Tapani Mäki

kaupunginhallituksen jäsen

kaupunginvaltuutettu (ps.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu