Pokémon ei koukuta kaikkia

Onni Sirkiä

Sisäinen lapseni koki iloisen uudelleenheräämisen, kun mobiilipeli Pokémon go julkaistiin. Parissa päivässä peli valloitti suomalaisen katukuvan ennennäkemättömällä tavalla.

Yhtäkkiä joka puolella pyydystettiin pokémoneja ja helpompaa oli mennä virran mukana kuin yrittää räpistellä vastaan. Alkuhuuman laannuttua todellisuus kuitenkin valkeni.

Napatakseen kaikki pokémonit on pelaajan käveltävä ympäriinsä satoja tunteja nenä kiinni kännykässä, useimmiten vieläpä keskellä kaupunkia. Itse en ainakaan ymmärrä, mikä moisessa viehättää niin paljon, että sitä jaksaisi aktiivisesti tehdä enempää kuin yhden tylsän ja toimettoman viikonlopun.

Pelin ansioksi on myönnettävä, että se todella on saanut ihmiset ulos kodeistaan ja liikkeelle. Mobiilipelin saavutukseksi tämä on tietenkin ihailtavaa, mutta jos se käytännössä tarkoittaa sitä, että ihminen menee kävelemään ympäri kaupungin keskustaa kännykkä kädessä, peli mielestäni epäonnistuu tarkoituksessaan pahanpäiväisesti.

Ihmisille pitäisi opettaa, missä peliä on soveliasta pelata. Maalaisjärki kun ei nähtävästi sano, että esimerkiksi keskelle autotietä ei kannata pysähtyä pokémon-jahtiin.

Pokémon gon puolestapuhujat korostavat erityisesti pelin sosiaalista aspektia. Peli tuo yhteen erilaisia ihmisiä ja luo yhteisön, jonka jäsenet auttavat toinen toisiaan ja jakavat mielellään kokemuksia ja vinkkejä.

Varjopuolena tässä on se tuttavapiirin osa, joka ei tähän yhteisöön kuulu. Pidemmän päälle ainainen pokémonien etsiminen peliä pelaamattomien ystävien seurassa alkaa vaatia veronsa.

Siinä missä puhelimineen eteenpäin kipittävä ja pokémoneja jahtaava pikkutenava voi olla hellyyttävä näky, ei henkilöauto täynnä täysi-ikäisiä pokémonin metsästäjiä todellakaan sitä ole. Surullista oli lukea lehdestä, että ensimmäinen kaikki Suomen pokémonit napannut ei ollut lapsi tai nuori, vaan 41-vuotias helsinkiläismies.

Vaikka itse olen 18-vuotiaana edelleen innokas Pokémon-fani, en ymmärrä, kuinka kukaan aikuinen viitsii saati kerkeää kävellä ympäriinsä päivästä toiseen etsimässä virtuaalisia hahmoja.

Onni Sirkiä

Toivakka, Ruuhimäki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu