Ans kattoo ny -asenne tympii

Anja Matilainen

Nyt eletään periteistä puintien aikaa, mikäli tuonne pellolle hetkittäin sattuu pääsemään. Vaaleilla vainioilla homeitiöiden saastutus ja pian alkava jyvien maahan variseminen alkaa painaa viljelijöiden hartioita entistäkin kumarampaan.

Karjatilallisten rehusiilot odottavat liki tyhjinä tulevan talven rehuja, vaikka jo maaliskuussa tiedettiin tulevana kesänä saatavan se kuuluisa ennätyssato. Kuitenkin useampi meistä on matkansa varrella nähnyt, että todellinen satomäärä tiedetään vasta, kun se viimeisinkin jyvä on turvallisesti varastossa.

Tuottajahinnat laskevat lehmän hännän lailla, vaikkei se kuluttajien hintatasossa näykään eri asteisia asiakkaan sisäänostohintoja ja (tuottajan) halpuutuksia lukuun ottamatta. Tämäkin lisää alkutuottajan ahdinkoa.

Parasta hätäapua Suomelle olisi, jos jokainen meistä tarkastaisi kaupassa ostamansa tuotteen todellisen kotimaisuuden ja hankkisi ainoastaan aidosti kotimaisia tuotteita.

Mikäli kauppa, niin S-kuin K-ryhmäkin toimisivat sisäänostoissaan samoilla periaatteilla, siitä alkaisi muodostua pysyvämpää hyötyä alkutuotannolle ja pitkässä juoksussa myös koko kansakunnalle.

Jos kotimaisuus oikeasti loppuu, ei ostoskoriemme hintataso suinkaan laske, päinvastoin se nousee. Kauppa pitää joka tapauksessa huolen, ettei sen kate siirry laskevalle käyrälle, se on ja pysyy alkutuotannon murheina.

Näitä miettiessäni olen kovasti näreissäni myös poliitikkojemme viipyilevästä toiminnasta. On luvattu höylisti yhtä jos toistakin, mutta tähän asti toteutukset ovat enimmäkseen liikkuneet siinä kuuluisassa tarttistehhä-kategoriassa.

Missähän viipynee se viljelijöille jo talvella luvattu kriisipaketti, eikös sen pitänyt tulla pika-aikataululla?

Nythän toki ollaan räknäilemässä, mihinköhän lisäbudjettiin noita luvattuja lisäkorvauksia, sekä muita keinorepertuaareja pitäisi suunnata; joskopa ihan kuluvaan loppuvuoteen tai vaikkapa ensi vuoteen – ans’ kattoo ny.. Saajilleen jokainen sentti on tarpeen tässä ja nyt!

Tähän asti olen uskonut, etten sairasta kateuden tautia, mutta kummasti nuo muiden alojen kultaiset kädenpuristukset ja useamman kymmenentuhannen kuukausipalkat ovat alkaneet närästää.

Jotenkin en osaa sisäistää, kuinka yksittäinen henkilö on niin ylivertainen, että yksin hän ansaitsee toimistaan niin paljon enemmän, kuin joku toinen. Pieni mieleni kuvittelee, että menestyvimpiinkin suuriin linjoihin tarvitaan aina hyvän johdon lisäksi tiimien yhteistyön voimaa.

Kirpaiseepa mieltäni sekin, että maaseudun etäisyyksistä rangaistaan nousevilla polttoaine- ja ajoneuvoveromaksuilla, vaikka lähin kauppa, kuten myös terveyskeskuksen vastaanotto ja apteekkikin saattavat olla kymmenien kilometrien päässä. Toden totta; pienituloisten pitkämatkalaisten asema heikkenee enenevästi.

No, onhan meille sentään lupailtu imeläkiitosta pohjalle; saanemmehan sentään tulevaisuudessa makeisannoksemme halvemmalla, niistähän ne meidän keskivartalomme ja diabeteksemme niin kovasti tykkäävät…

Anja Matilainen

Hankasalmi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu