Hyvinvointivaltio vaatii veronsa, se tosiasia on vain hyväksyttävä

Matti Björk

Olen seurannut viime aikaista mediassa käytyä keskustelua verotuksesta eurooppalaisella ja suomalaisella tasolla.

Euroopan unionissa suunnitellaan verojen harmonisointia, jolla koetetaan suitsia kansallista verokilpailua valtioiden välillä. Helsingin Sanomat julkaisi vastikään aiheesta kirjoituksen, jossa vertailtiin yhteisöveroa. Siitä kävi ilmi, että yhteisövero vaihtelee 10 prosentin ja 35 prosentin välillä.

Suomessa yhteisöveroa tarkistettiin Kataisen-Urpilaisen hallituksen toimesta ja päätettiin laskea yhteisövero kahteenkymmeneen prosenttiin. Laskua siis neljä prosenttia. Sitä perusteltiin niin, että laskemalla yhteisövero saadaan Suomeen uusia yrityksiä ja tuhansia uusia työpaikkoja.

Vaan kuinkas kävikään. Työpaikkoja ei ole syntynyt, mutta yritysten tulokset ovat merkittävästi parantuneet ja niillä on mahdollista jakaa osakkeen omistajilleen ennätyssuuret osingot.

Hyvinvointiyhteiskunnassa veroja kerätään kaikin mahdollisin keinoin; palkkaveroina, välillisinä veroina, kiinteistöveroina, kulutusveroina, ja uusimpana hallituksen esityksessä on tulossa vene- ja kevytajoneuvovero. Tässä vain muutama esimerkki. Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että hyvinvointivaltio vaatii veronsa. Vuosiin verokertymä ei ole riittänyt kattamaan menokertymää.

Veroja laskemalla ei ole syntynyt luvattua kasvua uusien työpaikkojen muodossa. Näin on käynyt, tulot eivät riitä menoihin, vaikka veroja laskemalla on näin kuviteltu. Tässä tilanteessa valtio on joutunut ottamaan vuosia velkaa velan päälle. Näin siis jatkuu tulevat lähivuodet.

Hyvinvointivaltiossa verot pitäisi kerätä antokyvyn mukaan. Se tarkoittaa, että isotuloiset ja omistava luokka maksaa progression mukaan enemmän.

Verokeinottelu (verosuunnittelu) on laillistettu ja siitä on tehty hyväksyttävää aina verojen välttelyyn saakka. Tähän keinotteluun ja suunnitteluun ei köyhillä ja eläkeläisillä ole mitään mahdollisuutta.

Hyvinvoiva omistajataho ottaa hyödyn itselleen ja sen maksavat tavalliset suomalaiset. Räikeimpinä esimerkkinä tästä ovat ne sadat suomalaiset yritysjohtajat, jotka ovat siirtäneet kirjansa pois Suomesta maihin, joissa ei heidän tarvitse maksaa tuloistaan veroja.

Kovin epäisänmaallisia ovat heidän tekonsa – kuten sillä eläköityneellä pääjohtajalla, vuorineuvoksella, joka haastattelussa on todennut maksaneensa jo riittävästi veroja Suomeen.

Kaikki tuo kuvastaa tämän porukan halveksittavaa käytöstä tavallisia suomalaisia kohtaan. Hyvinvointivaltio ei voi toimia heidän esimerkkiensä tavoin.

Täällä kaikkien tulee osallistua hyvinvoinnin ylläpitämiseen omien mahdollisuuksiensa ja kykyjensä mukaan. Köyhiltä vähemmän ja rikkailta enemmän.

Olisikohan eduskunnassamme yhtäkään kahdensadan joukossa, joka ajattelisi kanssani samoin?

Rooman valtakunnan aikana Jeesus sanoi: ”Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu.”

Tänäkin päivänä tuo lause pätee:” Antakaa hyvinvointivaltiolle se, mikä sille kuuluu!”

Matti Björk

kaupunginvaltuutettu (kesk.)

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu