Suomen ja Venäjän suhde ollut sotaisa

Hannu Luotola

Päätoimittaja Pekka Mervola kysyy (Ksml 4.9.): ”Katsovatko suomalaiset itään sinisin silmin?” Hän toteaa Venäjän ja Suomen suhteen olleen historiassa vahvasti taloussuhde, jossa on kulttuurisia siteitä.

Näin varmaan voidaan todeta, mutta suhteella on raadollisempikin puolensa.

Suomi oli yli 600 vuotta osana Ruotsia ja vuodet 1809–1917 osana Venäjää. Vuodesta 1917 alkaen maamme on ollut itsenäinen valtio.

Historiamme on täynnään sotia. Useimmat niistä on käyty Venäjän kanssa. Vanhassa vihassa 1495–97 venäläiset hävittivät Suomea pahoin. Pitkä viha eli 25-vuotinen sota käytiin 1570–95. 30-vuotinen sota vuosina 1618–48 raivosi pääasiassa nykyisen Itä- ja Keski-Euroopan alueella. Pohjan sota käytiin1655–60 ja Isoviha 1700–21. Pikkuviha kesti 1741–43 ja Kustaa III:n sota 1788–90 sekä Suomen sota vuodet 1808–09.

Suomen vapaussota 1918 sinetöi maamme itsenäisyyden. Tuo sota päättyi vuonna 1920 Tarton rauhaan.

Vuonna 1939 Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja uudelleen vuonna 1941. Nuo koettelemukset tuntevat nimet talvisota ja jatkosota. Suomalaiset eivät siis vuosisatoihin olleet saaneet elää edes sukupolven mittaista rauhan aikaa.

Suuren Pohjan sodan yhteydessä koetun Narvan taistelun jälkeen Suomi alkoi irtautua Ruotsista. Pietari Suuri halusi Venäjälle pääsyn Itämerelle. Suomi valloitettiin. Isoviha kesti vuoteen 1721. Suomi kuului siitä lähtien Venäjän etupiiriin – mihin se ainakin Venäjän presidentti Putinin mielestä edelleen kuuluu – pidämme määritelmästä tai ei.

Itsenäistymisensä jälkeen Suomi yritti vapautua Neuvostoliiton etupiiristä 1920-luvulla, mille Tarton rauha vuonna 1920 loi oikeudelliset edellytykset.

Talvi- ja jatkosodan hyökkäyksen kohteeksi joutunut Suomi syyllistettiin sotien jälkeen poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi. Neuvostokulttuurin levittämispyrkimykset Suomeen olivat räikeitä. Neuvostoliitto kykeni usein sanelemaan etujensa nimissä Suomen ratkaisuja.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa totuimme uskomaan, että Pohjola on vakauden ja turvallisuuden kehto. Meille muodostui myös usko siihen, että sodat Euroopassa on sodittu. Ajattelimme, että Suomi ja Ruotsi ovat yhdentyvässä Euroopassa turvallisuuden tuottajia ja sotilasliittoihin kuuluvat maat kylmän sodan jäänteitä.

Kehitys on valitettavasti osoittanut vääräksi tällaisen toiveajattelun. Valtioneuvoston kanslia julkisti 30.8.2016 selvityksen, jonka mukaan Venäjä on Suomelle entistä suurempi riski.

Ei ole historiaa tarkastellen lainkaan hämmentävää todeta maamme turvallisuuspoliittisen ympäristön muuttuvan kielteiseen suuntaan.

Turvallisuutta tavoiteltaessa tosiasiat on laitettava toiveajattelun edelle. Nämä ovat karua todellisuutta, joka koetaan vuosisadasta toiseen – kantapään kautta.

Pienillä kansoilla ja valtioilla on kuitenkin oikeus itsenäiseen kansalliseen ja valtiolliseen elämään.

Suomi on joka päivä uuden tulevaisuutensa ovella, jonka avaaminen tuo omat haasteensa. Niihin Suomi ei kaikilta osin kykene yksin vaikuttamaan – ei nyt eikä ole aiemminkaan kyennyt.

Hannu Luotola

prikaatikenraali evp

Saarijärvi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu