Varhaiskasvatuksesta säästäminen käy kalliiksi

Linnea Karlsson

Varhaiskasvatukseen kohdistuu voimakkaita säästöpaineita, kuten muihinkin julkisen sektorin palveluihin.

Varhaiskasvatus tulisi kuitenkin nähdä menoerän sijaan investointina tulevaisuuteen. Tämä edellyttää lapsivaikutusten arviointia pitkällä aikavälillä, joten ennen päätösten tekemistä tulee selvittää, syntyykö todella säästöä, jos esimerkiksi erityisen tuen tarve perusopetuksessa kasvaa tai koulutusurat lyhenevät toimenpiteiden seurauksena.

Perheillä tulee olla lapsen päivähoidon suhteen vaihtoehtoja, joista löytyy parhaiten juuri kyseisen lapsen kasvua tukeva ratkaisu. Lasten tilanteet vaihtelevat kovasti.

Perheiden elämässä on myös vaiheita, jolloin vanhempien saattaa olla esimerkiksi työttömyyden tai terveyteen liittyvien ongelmien vuoksi vaikeaa tarjota lapsen kasvua riittävästi tukeva ympäristö, vaikka ovatkin päivällä kotona.

Juuri tällaisiin kohtiin toivoisi kaikkien saatavilla olevaa kasvatuskumppanuutta vanhempien ja ammattilaisten kesken. Tasa-arvoisten peruspalvelujen ennaltaehkäisevä vaikutus mitataan vuosien kuluessa ja monella eri osa-alueella.

Päivähoidon laadun kannalta oleellisia tekijöitä ovat henkilökunnan koulutustason ohella ryhmäkoko sekä ihmissuhteiden pysyvyys ryhmässä. Nyt esitetty ryhmäkokojen kasvattaminen yhdistettynä siihen, että osapäivähoidon lisääntymisen myötä ryhmien kokoonpano vaihtelee, on erityisen haitallista.

Haitat eivät kohdennu kaikkiin lapsiin samalla tavalla, vaan eniten kärsivät lapset, joilla on jo muitakin kehityksen riskitekijöitä. Tulisi perusteellisesti punnita toimenpiteiden vaikutuksia eri tilanteissa eläviin lapsiin ja varhaiskasvatuksen koulutetun henkilökunnan jaksamiseen ja pysyvyyteen, jotta tiedettäisiin, onko ratkaisu edes taloudellisesti kannattava.

Mikäli lapsen oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen edellyttää jatkossa aina ulkopuolista arviota, asioiden hoitaminen hidastuu. Byrokratia ja työmäärä kasvavat. Lasten kannalta on kestämätön tilanne, jos arvioinnin tekeminen viipyy tai päätökset vaihtelevat alueittain.

Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen tulee säilyttää erityisesti niiden lasten vuoksi, jotka sitä eniten tarvitsevat. Laadukas varhaiskasvatus on osa suomalaista hyvinvointivaltiota. Lasten eriarvoisuus on vaarassa kasvaa, mikäli varhaiskasvatusoikeutta rajoitetaan ja ryhmäkokoja kasvatetaan.

Linnea Karlsson

lasten- ja nuorisopsykiatrian

erikoislääkäri, dosentti

puheenjohtaja

Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu