Koirat haukkuvat, karavaani kulkee

Yrjö Jaatinen

Kauppalehden haastattelussa 9.10. taloustieteen professori Sixten Korkman avaa poliittisen tilanteemme pähkinänkuoressa. Hän sanoo muun muassa: ”En ole aistinut, että kansa olisi raivoissaan, koska leikataan. Se on enemmän leikkauskohteista kiinni.”

Siis, leikata on pakko, mutta meiltäkö? Kansan mielestä tilanne ei vielä ole niin paha että meiltä?

Kymmeniä vuosia on jo ikää tunnetulla vaatimuksella: ”Tarttis tehrä jotain.” Ainakin kaksi hallitusta on ilmoittanut että tehdään, mutta ei ole saatu aikaiseksi, kun joku taho olisi suuttunut.

Kun hyvinä aikoina on ollut lopulta mahdollista jakaa jotakin, se on vahvistettu lakiin. On iloittu, että lopulta on saatu tämä hyvä ja kauan taisteltu laki voimaan. Jos siitä taantuman aikana pitäisi piiruokaan verran vetää takaisin, se olisi pakkolaki, johon emme ikinä suostu. Jos kuitenkin lopulta sopu syntyy, kuten uskon, huomataan, ettei siinä ihmeitä tapahtunut. Leikkaus leikkaisi samalla marginaaliveron raskainta huippua.

Opposition johtajien pyhä tehtävä on lietsoa joukkojaan barrikadeille vastustamaan ”pakkolakien” suunnittelua. Media, jonka on pakko hankkia katsojikseen, kuulijoikseen tai lukijoikseen suuria kansanjoukkoja, antaa pidäkkeettömän tukensa opposition tavoitteille, vaikka toimituksilla on, tai ainakin pitäisi olla, todellista tietoa alamäestämme.

Nyt siis koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Kulkeeko, vai vaipuuko meno taas vatuloimiseksi?

Yrjö Jaatinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu