Suomen hyvin toimivaa taksijärjestelmää ei pidä romuttaa

Sakari Lauriala

Kotimainen vero- ja maksuvelvoitteensa isänmaamme niukkaan euroleiliin täysimääräisesti tilittävä taksiala on valtakuntamme viimeinen koko Oy Suomi Ab:n liikennemohikaani. Taksi palvelee kaikkia asiakkaita Käsivarren Lapista Kihniöön, Varsinais-Suomesta Liperiin ja Ivalosta Espooseen 24/7/365 -periaatteella, myös markkinataloudellisesti kannattamattomina hetkinä.

Mikäli lähinnä pääkaupunkiseudun liikkumismahdollisuuksia ja etelän ”kasvukäytäviä” korostavat kaavailut taksijärjestelmän romuttamiseksi toteutuvat, kuihtuu liikennöinti maaseudulta, haja-asutusalueilta ja syrjäseuduilta.

Suomalaiseen säänneltyyn taksijärjestelmään luotetaan maailmalla ja Suomessa. Taksimme ovat tunnettuja luotettavuudestaan, turvallisuudestaan, hyvästä saatavuudestaan sekä selkeästä kohtuullisesta hinnoittelustaan, mikä takaa yrittäjälle ja kuljettajalle toimeentulon, mutta ei kultaa, mirhamia tai ”huippubonuksia”. Unohtuipa takapenkille lompakko, ottipa isäntä liikaa ”miestä väkevämpää” torkahtaakseen pirssin takapenkille tai lähettipä lapsen tai isomummun taksilla mihin tahansa suuntaan yksin – ei hätää, pirssi vie ja pirssi tuo; siihen voit aina luottaa.

Näin ei useimmissa maissa todellakaan ole. Päinvastoin, jos lompakko jää, katoaa se parempiin ”futuureihin”. Takapenkille ei kannata torkahtaa eikä sen kallisarvoisimman lähettäminen epämääräiseen kyytiin ole suositeltavaa.

Eipä tarvitsekaan mennä kuin lahden yli Tallinnaan tai Tukholmaan, kun hinnasta joutuu yhtenään tinkaamaan, kärsimään ja hiuksiaan harmaasävyiseksi harventamaan – tästä huolehtii villi ja vapaa ”uusliberaali” hinnoittelujärjestelmä, alan lukuisat harmaat nahkatakkimiehet sekä mitä ihmeellisimmät kermankuorijat.

Mikä ihme siis ajaa romuttamaan ja ruostuttamaan kaikenläpäisevän ”normienpurkuretoriikan” nimissä hyvin toimivaa? Tätä yli 20 000 suomalaista taksiyrittäjää, taksinkuljettajaa ja useampi taksiasiakaskin ihmettelee. Tietäähän sen vanhantalon rouvakin, ettei se vaihtamalla parane, vaan päinvastoin olemassa olevaa vaalimalla ja kehittämällä.

Mikäli kaavailut taksilainsäädännön purkamiseksi etenevät, liittyy taksiala hyvin todennäköisesti samaan kuihtuvien, supistuvien ja katoavien liikkumismahdollisuuksien Suomeen linja- ja raideliikenteen jatkoksi. Taksiliikenne lähteekin keskittymään tuolloin vain kannattavimpiin paikkoihin ylitarjonnallaan ja kasvavin harmaan talouden ongelmin Kehä I:n sisälle.

Maaseudulla ala muuttuu radikaalisti keskittyvän Suomen trendiä noudattaen: palveluverkosto kuihtuu, supistuu ja liberaalissa markkinahengessä hinnat nousevat kuin pystykoiran häntä hiljaisina aikoina. Näinhän se Ruotsissakin menee.

Suomen menestys pohjautuu siihen, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus asua, elää ja yrittää kaikkialla valtakunnassamme alueellisen tasa-arvon, kansalaisten tasapuolisten liikkumismahdollisuuksien, eri alueiden kilpailukyvyn, elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden turvin.

Suomen vahvuutta on ollut se, että asuipa sitten Inarissa tai Esplanadilla niin kuuluu samaan ”perheeseen”. Tulevaisuudessa tämä vaarantuu, mikäli taksialaa ryhdytään moukaroimaan vain Helsinki-keskeisin ratkaisuin.

Miten ihmeessä yhden maailman luotetuimman ja parhaimman taksijärjestelmän purkaminen ja toimialan keskittyminen vain muutamaan kaupunkiin edistäisi maakuntien kilpailukykyä, elinolosuhteita ja yhteiskunnan yleistä ”dynamiikkaa”?

Syytä on myös muistaa harvoin havaittu fakta: suomalaisella taksilla on valtava sosiaalinen ja yhteiskuntavastuullinen rooli. Taksi palvelee päivittäin kymmenien tuhansien mummujen, vaarien, terveyskeskusasiakkaiden, invalidien, kehitysvammaisten, kiireettömien sairaankuljetusten potilaiden ja koululaisten kuljettamista kouluihin, sairaaloihin, asioimaan sekä päivän muihin rientoihin.

Yhteiskuntamme syrjäseuduilla taksimiehille- ja naisille syntyy myös usein elinikäisiä ystävyyssuhteita asiakkaiden kanssa. Minulle kerrotaan usein kokemuksia ja tarinoita vanhuksista, jotka haluavat elämänsä viimeiselle matkalleen kuljettajakseen sen tutun taksinkuljettajan.

Miksi haluaisimme romuttaa tämän?

Sakari Lauriala

viestintäpäällikkö

Suomen Taksiliitto

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu