Emme paenneet, armeija turvasi evakkotiemme

Eila Hassinen

Minusta on ollut outoa, kun puhutaan ja uutisoidaan oman maan kansalaisista, Suomen kaakonkulman, rajojen sisäpuolella asuvista ihmisistä nimikkeellä ”Karjalan pakolaiset”.

Pitäisi pystyä erottamaan, mitä tarkoitaa siirtolainen, pakolainen (elintasopakolaisen jokainen ymmärtää) ja turvapaikan hakija.

Karjalaiset joutuivat lähtemään evakkoon omalta rakkaalta asuinseudultaan evakkoon sodan jaloista. Miehet jäivät maatamme puolustamaan etulinjoille, naiset ja lapset lähtivät taivaltamaan kohti tuntematonta määränpäätä.

Ruotsi avasi ovensa monille sotaorvoiksi jääneille lapsille tai siksi aikaa, että vanhemmat saivat asuinolonsa järjestykseen täällä kotimaassa. Monet lähtivät siirtolaisiksi Ruotsiin ja myös Kanadaan, vihreää kultaa kaivamaan, työtä etsimään ja paremman tulevaisuuden toivossa, ehkäpä myös kauemmaksi itänaapurista sodan kauhuja karkuun.

Pakolaisina pidän heitä, jotka joutuvat pakenemaan sodan alta suin päin oman maansa rajojen ulkopuolelle.

Kaikki eivät ole turvapaikan hakijoita, joiksi heitä nykyisin kutsutaan. Turvapaikan hakijan käsitän, sen että hänen henkensä on uhattuna kotimaassa ja että hänen täytyy etsiä turvaa maansa rajojen ulkopuolelta.

Me karjalaiset olemme osa tätä suomalaista yhteiskuntaa ja omalla panoksellamme myös rakentaneet hyvinvointi-Suomea.

Eila Hassinen

Jyväskylä

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.