Ihminen on aikansa lapsi

Urpo Manninen

Aivomme synnyttävät tietoisuuteemme ajatuksia. Noista ajatuksista, hallitsemattomistakin, me rakentelemme omat kuviomme tietoisen kokemusmaailmamme mukaan.Tiedon avulla pyrimme muokkaamaan sitä itsetuntomme tukijaksi.

Lapsuusajalta tulee mieleeni kansanviisauksia. Sanottiin, että mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Se oli kuin niitti sille perinneopetukselle, jota tämä totinen puhumaton kansa lapsilleen opetti.

Nuo dramaattiset ja traumaattiset pitkät sotavuodet, jota kotona koimme ja joita erityisesti rintamilla olevat miehet kokivat, olivat rankkoja kokemuksia. Kokemukset sisäistyivät heihin ikuisesti.

Aivojen alitajuntaan piirrettyinä ne tulivat varsinkin unissa esille, ollen kuin uusintoja koetuista tapahtumista. Mikä kauheinta: henkiin jääneet urheat isämme, veljemme, nuorukaiset palasivat silloisen asenteen alistamina. He tulivat kuin hävinneinä, kuin koirat häntä koipien välissä. Vaikka pelastivat Suomen itsenäisyyden!

Mitään henkistä tukea ei heille yhteiskuntamme tarjonnut. Moni tarttui viinaan. Jokainen nykyihminen ymmärtää mitä sellainen ”apu” aiheuttaa – särkyneitä koteja, itkua ja itsemurhia. No olihan siihenkin avuksi ainakin osuva perinnelause: ”Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.”

Sanotaan, että ihminen on aikansa lapsi. Niitä kokemuselämämme ajatusurautumisia me vanhemmat ihmiset yhä kannamme henkisessä repussamme. Ja tietoisesti tai tiedostamatta jatkamme perinnettämme.

Urpo Manninen

Jämsä, Jämsänkoski

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.