Ilonaiheensa kullakin, Fredrikssonillakin

Paavo Rantanen

Lars-Olof Fredriksson näyttää olevan hyvillään, kun läntisen maailman suunnalta on paljastunut Yhdysvaltain vakoilutoimintaa ja vastaavaa harrastusta sen länsiliittolaisten piirissä (Ksml 2.11.).

Tästä seuraa hänen mielestään jälleen ankara johtopäätös: mainitut tapahtumat antavat uuden kielteisen argumentin sotilasliitto Naton liittolaisuuteen nähden.

Maailmaa kauan tarkastelleena entisenä diplomaattina voin sanoa, ettei mitään uutta auringon alla – vakoilussakaan. Mietin, mahtaako majuri Fredriksson vastaavasti iloita, kun Suomen ulkoasiainministeriöön vuosia kohdistunut vakoilu ilmeisesti itäisestä suunnasta on nyt tullut päivänvaloon.

Pohjoismaista – mielestäni sinänsä hyödyllistä – yhteistyötä Fredriksson kuvailee mutta ei tuo esiin karua totuutta. Pohjoismainen kortti ei ole pitävä turvallisuusratkaisu, ja niinpä Norja, Tanska ja Islanti ovat iät ja ajat kuuluneet Natoon.

Fredriksson syyllistyy törkeyteen leimatessaan Ruotsin turvallisuuskeskusteluun osallistuneen suomalaisen Stefan Forssin ”viidennen kolonnan mieheksi”. Sellaisia miehiä pidettiin ennen vanhaan maanpettureina.

Stefan Forss on entinen Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija ja tunnustettu aseteknologian huippuasiantuntija. Hän on yksi parhaita kansainvälisen strategian asiantuntijoita Suomessa.

Forss on aivan oikein todennut, ettei Suomen puolustus ole uskottava. Ei ole Ruotsinkaan, minkä sen puolustusvoimien ylipäällikkö, kenraali Sverker Göranssonkin on tunnustanut.

Herrasmiehenä Fredriksson on anteeksipyynnön velkaa.

Paavo Rantanen

ministeri

Helsinki

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu