Perinteen taltiointi on arvokasta työtä

Viime vuosina moni keskisuomalainen kylä on saanut oman kirjansa. Eteläisen Petäjäveden eli Metsänkylän, Piesalankylän, Kukkaron, Urrian ja Karikon kylähistoriikki esiteltiin lauantaina. Lähiviikkoina julkaistaan myös Uuraisten Kyynämöisten, Kelloperän ja Haukimäen kyläkirja sekä Keuruuta käsittelevä kuvateos.

Historiaa kirjoitetaan erilaisin näkökulmin ja erilaisista lähtökohdista. Paikallinen perinteenkeruu täydentää osaltaan laajempaa historiankirjoitusta ja sen tutkimusta.

Vuosikymmenien ajan kylän perinnetieto on siirtynyt kerrottuna sukupolvelta toiselle.

Nyt lienee viimeinen aika tallentaa perinteitä ja tarinoita. Kylien ikääntyminen ja väen väheneminen uhkaa myös paikallisen perinteen säilymistä.

Kylät elivät kultakauttaan sodanjälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin karjalaisväestöä asutettiin ja kyläyhteisöistä tuli entistä laajempia. 1960-luvun muuttoaalto merkitsi rakennemuutosta, mutta nykytilanne on aivan uudenlainen. Moni vilkas maatalouteen nojautunut kylä on muuttumassa asumisen alueeksi. Monen työt ovat siirtyneet kylältä kauemmaksi.

Osa kyläkirjoista on paikallishistorioita, osa tarinallisempia teoksia. Niillä kaikilla on kuitenkin yhteinen ja tärkeä tehtävä: kylän perinteen säilyttäminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu