Kaunis Kannonkoski tuhottiin

Marianne Ahonen

Joudun ajamaan töistä kotiin reittiä, jota en kotitiekseni enää tunnista. Ennen niin tuttu kirkkotie on muuttunut päivä päivältä karummaksi ja ahdistavammaksi. Nyt ympäristö suorastaan kuvottava.

Vuosia odotetun mutta sinänsä lähes tarpeettoman kevyen liikenteen väylän rakennustöiden lisäksi on maantien toiseltakin puolelta kaadettu puut lähes kokonaan. Kodeista aukeaa nyt avara maisema suoraan uudelle kiitoradalle.

Luonto hoiti Asta-myrskyn aikaan osansa. Nyt on ihminen suuruudessaan päättänyt tuhota loputkin.

Halutaanko turvata autoilijoiden estoton kulku entistä suuremmilla nopeuksilla? Onko kyse turvallisuudesta? Vai metsänhoidosta, jossa olen virheitä tehnyt itsekin?

En tarvitse vastauksia, koska ei ole selitystä, joka helpottaisi pahaa oloani. Kaikkia asioita ei voida selittää puhtaalla järjellä, rationaalisuudella tai rahalla. On olemassa arvoja, joiden pohjana ovat tunteet, estetiikka ja harmonia.

Asuinympäristöllä on minulle suuri merkitys. Kasvoin kirkkotien varrella viittä vaille puoli vuosisataa sitten. Muutin tänne maailmalta takaisin perheeni kanssa.

Mutkainen, kauniin puuston reunustama Kirkkotie on mielessäni kasvanut osaksi Kannonkosken identiteettiä. En usko, että minulla riittää elinvuosia tai halua odottaa, että tuhon jäljet korjaantuvat.

Mikäli tämä on nyt se uusi, kehittyvä kuva mikä Kannonkoskesta halutaan antaa, en halua olla siinä osallisena. Kokonaisvaltaisesti näistä suunnitelmista en ole missään vaiheessa tienvarren maata omistamattomana saanut edes tietoa, jotta olisin voinut yrittää edeltä käsin niihin mielipiteeni kertoa. Nyt on myöhäistä edes yrittää vaikuttaa.

Tiedän, että meillä ihmisillä niin Kannonkoskella kuin muuallakin on huomattavasti suurempia ja vakavampia ongelmia kuin ympäristön tuhoaminen. Silti elinympäristö on yksi niistä asioista, jotka osaltaan vaikuttavat meidän jokaisen mielenterveyteen. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus osallistua oman asuinympäristönsä rakentamiseen ja kehittämiseen.

Kauneus on katsojan silmässä eikä makuasioista voi kiistellä. Todennäköisesti on ihmisiä, joiden mielestä kaikki tehty on ollut täysin asiallista. Ehkä on kuitenkin myös heitä, jotka katsovat maisemaa surullisina.

Entistä Kirkkotietä ei kuitenkaan enää ole. Olisiko jotain voitu tehdä toisin? Jossain vaiheessa, kun viimeisetkin rakkaat siteet nykyiseen kotikuntaani katkeavat, etsin todennäköisesti perheeni kanssa uuden asuinpaikan. Paikan, jonne tullessani tunnen voivani hyvin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu