Julkinen sektori tukahduttaa naisyrittäjyyttä

Nima Sanandaji

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Naiset ovat jo varhain siirtyneet kodin ulkopuolisiin ansiotöihin ja onnistuneet saavuttamaan omilla ansioillaan korkeita poliittisia tehtäviä. Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja eivät kuitenkaan ole edistyksellisiä naisjohtajien määrällä mitattuna. Eurostatin tilaston mukaan vain 18 prosenttia yksityisen sektorin johtajista on naisia. Se on merkittävästi vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin (25 prosenttia). Esimerkiksi Puolassa vastaava osuus on 37 prosenttia ja Liettuassa 46 prosenttia. Merkittävä selitystekijä on naisten alhainen osuus yrittäjistä ja yritysten omistajista.

Naisyrittäjyyden vähyys ei ole sattumaa, vaan merkittäviltä osin seurausta Pohjoismaiden harjoittamasta talouspolitiikasta. Historiallisesti ottaen suuren julkisen sektorin synty on edesauttanut naisten siirtymistä työelämään tarjoamalla käyttäjälle edullisia lastenhoitopalveluita sekä suoraan työllistämällä naisia julkisen sektorin tehtäviin. Osaltaan julkinen sektori on kuitenkin ajanut naisia ansaan: julkisten monopolististen työnantajien palveluksessa uramahdollisuudet ovat rajallisia, eivätkä työntekijät kilpailun vähäisyyden myötä pätevöidy johtajiksi sellaisiin yrityksiin ja tehtäviin, joissa toimitaan vapailla markkinoilla.

Ruotsalaiset ekonomistit Magnus Henrekson ja Mikael Stenkula toteavat tutkimuksessaan Why are there so few female top executives in egalitarian welfare states? (”Miksi tasa-arvoisissa hyvinvointivaltioissa on vähän naisjohtajia?”), että pohjoismaisissa yhteiskunnissa naisten anglosaksisia maita alhaisempi edustus johtajanpaikoissa selittyy osittain julkisen sektorin voimakkaalla roolilla.

Jo vuonna 1998 Kansainvälinen työjärjestö ILO julkaisi raportin Gender and Jobs: Sex Segregation of Occupations in the World (”Sukupuoli ja työpaikat: työtehtävien eriytyminen sukupuolen perusteella maailmassa”). Siinä todetaan, että erityisesti Pohjoismaissa on muodostunut eriytyneet työmarkkinat, sillä naiset sijoittuvat miehiä useammin julkisen puolen tehtäviin.

On oleellista todeta, että yksilöt lähtevät yrittäjiksi usein niillä toimialoilla, joista heillä on aikaisempaa kokemusta. Palvelualoilla 41 prosenttia itsensä työllistävistä on naisia, kun vastaava luku teollisuudessa ja rakentamisessa on vain 12 prosenttia.

Havainto on yhteydessä siihen, että Suomessa niistä 560 000 työntekijästä, jotka työskentelevät valmistuksen ja rakentamisen parissa, vain 117 000 on naisia (21 %). Vastaavasti palvelualoilla naisia on 1 032 000 kaikista 1 762 000 työntekijästä (59 %). Julkisen sektorin dominoivien toimialojen avaaminen kilpailulle Ruotsin mallin mukaisesti hyödyttäisi naisten uramahdollisuuksia.

Ruotsissa enemmistö uusista terveys- ja opetusalan yrityksistä on naisten johtamia. Vaikka kyseisten alojen yritykset edustavatkin vain seitsemää prosenttia Ruotsin kaikista uusista yrityksistä, ne ovat silti luoneet peräti 15 prosenttia naisten työpaikoista uusien yritysten piirissä. Tästä kehityksestä olisi syytä ottaa oppia Suomessakin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu