Loiskiehunta jatkuu vain

Seppo Kuoppala

Presidentti Kekkonen tarkoitti loiskiehunnalla Suomen etua vahingoittavaa, kansainvälistä asemaamme hämärtävää puuhastelua.

Kokoontuipa Kultarannan suviseuroihin millainen salaseura tahansa, seula on tiukka. Yhtään hallituksen ulkopolitiikkaa asiatuntijapohjalta arvostelevaa, saati rauhanliikkeen edustajaa ei Yhdysvaltoja pokkuroivien natottajien hipiä kestä. Li Andersson (vas.) on harmiton edustaja. Hänen viherliberaaliksi haalistunut puolueensa ei ole huolestunut, vaikka tutkija Salonius-Pasternak katsoo Suomen olevan hyökkäyssodassa Afganistanissa.

Sotilaittemme osallistumisella Yhdysvaltojen Vietnamin sodan perinteitä häpeämättä jatkaviin, imperialistisiin ryöstösotiin ei ole mitään tekemistä Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikan kanssa. Suomi huolehtii sotilaallisesti liittoutumattomana alueellisesta koskemattomuudestaan. Se pysyy erillään suurvaltojen eturistiriidoista lääkärin, ei tuomarin roolissa. Ystävät lähellä, viholliset kaukana, jos ollenkaan. Kriiseissä rauhan puolella sotaa vastaan.

Näillä periaatteilla Suomi ei Islannin ilmatilaa valvoisi. Vai onko alueella jokin turvallisuuttamme uhkaava kriisi? Islannin edustaja toivotti suomalaiset tervetulleiksi vain turisteina. YYA-sopimuksella Suomi takasi, ettei enää anna aluettaan Leningradia (Pietari) uhkaavaksi tukikohdaksi. Tausta on traaginen.

Liittolaisemme Hitler piiritti Leningradia 900 vuorokautta. Lähes miljoona asukasta kuoli. Suur-Suomen tekijät eivät voi paeta vastuutaan, sillä he sitoivat omalle rintamalleen selviytymiskamppailua käyvän kaupungin puolustajia.

Kartta kertoo, millaisen lahjan puolueettomuuspolitiikkamme voi Pohjolan vakaudelle antaa. Venäjän ei tarvitse varustautua luoteisrintamallaan, jos Suomi ei anna aluettaan Pietarin uhkaamiseen.

Presidentin tärkein tehtävä on Pietarin ja Suomen geopoliittisen sopimusjärjestelmän luominen, ei Natolla venkoilu. Niinistöltä on riittänyt tarmoa ”tavalliseen pullansyöntiin”, mutta vähättelee päätehtäväänsä kutsuen tärkeää kysymystä liittoutumisesta ”sanalliseksi kikkailuksi.

Idänpolitiikkaa on käytännöllistettävä. Ruotsi on järjestänyt yhteiset sotaharjoitukset Venäjän kanssa. Kun upseerimme ottavat epäisänmaallisesti käskyjä jenkeiltä, on oikeudenmukaista tehdä yhteistyötä hyvän naapurimme Venäjän kanssa. Ryssävihako lienee syynä, kun Venäjän verrattain vähäinen armeijansa ajanmukaistaminen koetaan uhkana, mutta Yhdysvaltojen ryöstösodat ”ihmisoikeuksien” edistämisenä? Vaikka Suomi pieni maa onkin, sillä ei ole mitään oikeutta maalailla uhkakuvia sinne, missä niitä ei ole, ja sulkea silmänsä ”länsikoalition” kansanmurhilta!

Mihin suviseuraa tarvitaan, kun kansan tahto tiedetään? Taannoin oikeiston telaketju vielä vinkui, että Natoon tarvitaan kansan tuki.

Paljastuu, että koneisto jauhaa, kunnes sotahaukat saavat tahtonsa läpi. Sama tarkoitus oli ”kuulemisilla”. Yrittivät ensin paasata kansan yli, mutta yleisön otettua puheenvuoron, alkoivat korvat punoittaa. Propagandakiertue peruutettiin nopeasti.

Ulkopolitiikan säilyttämisen lupaus oli yksi vaarallisimmista EU-valheista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu