Ratayhteys Haapamäki–Pori on näköyhteys tulevaisuuteen

Antero Pohjonen

Suomen liikennepolitiikka on uskomatonta valtapeliä ja pyrkyportaiden kapuamista. Siihen ei saada muutosta henkilövaihdoksilla huipullakaan, koska se nyt vaan on vallitsevan virkamiestahon ylenemisjärjestelmään kuuluvaa.

Ilmapiiri sellaisenaan ja toiminta on haastavaa. Pitää jättää jonkinasteinen ”eskonpuumerkki”, jotta avautuisi ovi päällikköportaista oikeisiin johtajaportaisiin ns. valtiojohtoisissa suur- ja valtayhtiöissä virkamiesportaan jo saavuttaneille yli- ja pääjohtaja-ainesehdokkaille.

Tuntuu, että katsontakanta ja lukuetäisyys siellä katoaa – ei nähdä eikä tunneta tarpeita, eritoten ratainfran valtakunnallista kehittämistä. Se toisalaistuu mutta kuitenkin ajoittain pakostakin nostetaan esiin lobbaavien kaupunkivirkamiesten pienissä sidosryhmäpiireissä jalostettuna maakuntakeskuspainotteisena tarpeena ja ”isäntäaluepolitiikkana”.

Tässä näkyy häikäilemättömästi sovellettu yhteinen maakuntaliittojen linjaama ykkösinvestointiajattelu, jota viedään kuin graniittiin hakattuna eteenpäin kehityskäytävälinjauksin maakunnan kansanedustajia juoksupoikana käyttäen, kun niitä esitellään eri ministeriöissä Helsingissä.

Nostetaanko näihin ykköshankkeisiin juuri koskaan maakunnan laita-alueiden investointeja infran osalta muuta kuin lähes vahingossa näytteeksi ja omantunnon herättämänä itsesuojeluvaistona suuremman polemiikin välttämiseksi?

Jos maakunnan raja-alueilta yleensä tulee infrainvestointiesityksiä, ne ovat vuosia jatkuneiden aivoriihien jalosteita ja tositarpeisiin painottuvia.

Nyt on tulkittava suuntaa maakuntaliitoissakin ja huomattava, että Suomi on kauttaaltaan säilytettävä asuttuna myös muiltakin osin kuin vain kasvukeskuksissa ja nähtävä myös maakunnan raja-alueiden tarpeet.

Onko myöskin niin, että maakuntakeskuspolitiikka eriyttää ja torjuu valtakunnan parhaaksi tähtäävän ratatyöskentelytyön, joka – kasvukeskuksen ulkopuolelta esitettynä infrana – esitetään tosi vaikeana viedä eteenpäin ja hankelistoille? Näin käy, koska mielipiteet mielletään ylimalkaisina ja ”kilpailuasenteellisena” – ja siis torjuttavina.

Kasvukeskusta ja sen lisäkasvua on kaikin tavoin edistettävä, eikä siihen sovi nostaa hankkeita väärästä ilmansuunnasta, niille ei tietenkään nähdä toteutusedellytyksiäkään.

Jos asioita maltetaan edes yhtään miettiä, ajan henki vaatimuksineen nostaa ykkösinvestoinniksi Haapamäki–Pori -radan. Sen tulevaisuusnäkymillä on valtakunnallistakin merkitystä.

Etelä-pohjoissuunnan lisäksi tavaraliikenteen ns. poikkiradalle ja kokoavalle ilmastoystävälliselle liikennemuodolle leveimmältä kohtaa halki Suomen on nyt selvä tilaus. Muistetaan vain kaivannaisteollisuuden uudet avaukset ja Venäjän transitioliikenteen kasvunäkymät.

Vähempää emme voi vaatiakaan kuin turvata ja lisätä Suomen tavaraliikennettä uudella poikittaisella radalla ja nopeuttaa maan henkilöliikenteen sekä elinkeinoelämän joustavaa kasvukehitystä. Tähän on avainsana Haapamäki–Pori–Imatra-ratayhteys, mikä on saatava osittain uusittuna osuudelta Haapamäki–Pori pikaisesti liikenteelle.

Tämä on pieni investointi verrattuna muihin rataverkon kyseenalaisiin miljoonainvestointeihin, joilta säästyttäisiin Haapamäki–Pori -radalla.

Ruotsi ja Norja kilpailevat näistä tonnistoista, joten etsikkoaika on käytettävä oikein.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu