Olen kiitollinen virsistä

Elise Kinnunen

Keski-Suomen vapaa-ajattelijat ry:n hallituksen jäsen Heidi Friman kirjoitti seuraavasti (Ksml 1.6.): ”Perustuslain mukaan kenelläkään ei ole velvollisuutta uskonnon harjoittamiseen ja niinpä koulun yhteisissä juhlissa ei yksinkertaisesti tule harjoittaa uskontoa.”

Olen kirjoittajan kanssa sekä samaa että eri mieltä. Velvollisuutta ei ole, mutta oikeus tulee säilyttää.

Mielipiteeni on subjektiivinen, mutta kokemuspohjaisena mielestäni julkaisemisen arvoinen. Vuonna 1987 elämääni ilmestyi tienviitta, kouluaikainen virsikirja.

Virret osoittautuivat rakkauslauluiksi Jeesukselle. Virsirunoilijat olivat kohdanneet hänet, josta kirjoittivat. Nykyisestä virsikirjasta löytyy lisäksi useita esimerkiksi kristillisiin juhliin liittyviä osioita, jotka kuuluvat yleissivistykseen.

Koulun musiikkituntien ansiosta useiden virsien sävel oli minulle tuttu. Sitä, olisinko tehnyt löytöni aiemmin, jos virsiä olisi avattu hieman enemmän, en tiedä, mutta kiitän siitä, mitä sain.

Olen julkaissut kymmenen omaa kirjaa, minkä ohessa työskentelen arvostamani ammattilainsäädäntökirjallisuuden parissa, mutta elämäni merkittävimmät kirjat ovat Pyhä Raamattu ja virsikirja, joista löydän sen totuuden, joka vapauttaa minut elämään.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut