Naiset ja lapset kärsivät konflikteissa eniten

Aila Paloniemi

Suomi huolehtii kansainvälisestä vastuustaan osallistumalla kriisinhallintaan. Kokonaisvaltainen kriisinhallinta koostuu rauhanvälittämisestä, siviilikriisinhallinnasta, kehitysyhteistyöstä ja humanitäärisestä avusta unohtamatta maltillisesti mitoitettua sotilaallista kriisinhallintaa.

Kriisien monimutkaistuminen edellyttää laaja-alaista koulutusta kaikille kriisinhallintatehtäviin lähteville. Kentälle lähteville on annettava riittävästi esimerkiksi ympäristökoulutusta ja lasten suojeluun liittyviä valmiuksia.

Konfliktialueilla on kiinnitettävä erityistä huomiota naisten aseman vahvistamiseen yhteiskunnan eri sektoreilla. Sodan jälkeen naiset ovat usein perheen ainoat elättäjät yksinhuoltajina ja heillä on suuri vastuu maidensa jälleenrakentamisessa.

Suomen rooliin kriisinhallintatoimijana sopii luontevalla tavalla naisten työn tukeminen maidensa jälleenrakentajina ja päättäjinä, totesi kansainvälistä uhrirahastoa johtava Elisabet Rehn ulkoasiainvaliokunnan kuulemisessa.

Konfliktit ja niiden hallinta moninaistuvat. Sodankäyntiä säätelevä kansainvälinen oikeus ei tahdo pysyä tämän kehityksen perässä. Perinteisen sodan lisäksi ei-sotilaallinen toiminta sodassa, kuten seksuaalinen ja muu väkivalta sodankäynnin välineenä, lamauttavat ja miehittämättömät aseet taikka toimet tietoverkoissa ovat osa tätä konfliktien moninaistumista.

Aseellisilla konflikteilla on vakavat vaikutukset lasten elämään kaikkialla. Lapset saattavat menettää molemmat vanhempansa tai ajautua heistä eroon, vammautua tai joutua lapsikaupan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Lapsia myös värvätään jatkuvasti aseellisiin joukkoihin. On selvää, että valtava määrä lapsia menettää näin mahdollisuuden elää koskaan normaalia elämää.

Lapset kärsivät konflikteista tälläkin hetkellä yli 30 maassa. Lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta konflikteissa ei juuri puhuta vaikka jopa 80 prosenttia uhreista on lapsia. Esimerkiksi Sierra Leonessa yli 80 prosenttia hengissä selvinneistä seksuaalisen väkivallan uhreista oli alle 18-vuotiaita tyttöjä. Viidesosa Haitin tytöistä raiskattiin aseellisten väkivaltaisuuksien aikana 2004-2005, kuvaa Pelastakaa Lapset selvityksessään.

Järkyttäviä ovat myös kuvaukset Kongon Demokraattisen tasavallan julmuuksista. Luonnonrikkaassa maassa on lukemattomia laittomia kaivoksia, joiden omistusoikeuksista taistellaan asein. Naisten ja lasten raiskaukset ja silpomiset ovat osa kuvottavaa hallintajärjestelmää.

Silvotut ja raiskatut lapset ja naiset suljetaan yhteisöjensä ulkopuolelle eikä valtaosalla heistä ole mitään mahdollisuutta saada hoitoa ja apua. Ja kaikki tämä vain siksi, että länsimaiset kuluttajat saavat puhelimiinsa ja muuhun tekniikkaan pienen sirun coltaania. Kirkon Ulkomaanapu on perustanut maahan pieniä klinikoita, joissa pahimmin revittyjä uhreja yritetään leikata.

Seksuaalista väkivaltaa ei pelkästään käytetä sodankäynnin välineenä, sen syyt ovat paljon syvemmällä. Lasten ja naisten oikeudet eivät toteudu, yhteisöt ja valtiot voivat hajota, köyhyys ja pakolaisuus altistavat hyväksikäytölle samalla kun perinteiset suojelumekanismit häviävät.

Teen työtä Pelastakaa Lapset ry:n kanssa saadakseni Suomen ja kansainvälisen yhteisön vastaamaan kolmeen kriittiseen kysymykseen; miten Suomi varmistaa lasten suojelun konfliktitilanteissa? Kuinka Suomi varmistaa kansainvälisiin kriisinhallintatoimiin lähtijöiden koulutuksen lasten suojelussa ja mitä konkreettisia toimia Suomi tekee asian edistämiseksi kansainvälisillä areenoilla?

Näihin kysymyksiin voi vastata esimerkiksi valmisteilla olevassa hauraiden valtioiden strategiassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu