Poliitinen komentajuus ja maanpuolustus

Kari Keskinen

Vannoin upseerivalani tasavallan presidentti Urho Kekkoselle vuonna 1969. Upseerivalan eräs keskeinen kohta on se, että olemme upseerikuntana lojaaleja kulloinkin vallassa olevaa päätöksentekokaartia kohtaan. Virassamme emme politikoi emmekä manipuloi.

Silloinen nuori luutnantti oli kuitenkin jo perillä siitä, että vala ei koskenut faktisesti Puolustusvoimien ylintä johtoa. Puolustusvoimain komentaja oli ja on yhä poliittinen valinta. Tämän ilmiön huomasi viimeistään kenraali Yrjö Keinosen ja presidentin suhteesta. Välillä oli vuosia, ettei presidentti tai hallitus pitänyt Puolustusvoimain komentajaa täysin näpeissään. Evp-upseerina ja entisenä kuntapoliitikkona saan arvioida valaani toisesta näkökulmasta.

Kataisen hallitus julkaisi joulukuussa 2012 puolustuspoliittisen selontekonsa. Se ei ole pääesikunnan – se on puolustusministeriön ja ministerin linjausta.

Sitä ennen oli jo julkistettu Kataisen hallituksen talouskeinot ajaa sotilaallinen maanpuolustus alas. Ruotsikin teki niin. Siksi me Suomesta perään!

Kummallekaan idealle ei Kekkoselle vannonut, Neuvostoliiton sotilasuhkaa nahoissaan kokenut upseeri voi antaa tukeaan. En myöskään hyväksy niin sanottua pohjoismaista Nato-hanketta.

Upseerit ovat yksilöinä hiljaa. Upseeriliitto ei ole, mutta akavalaista järjestöä ei hallitus kuuntele. Puolustusvoimien komentaja on pidättyy omista julkisista kannoistaan. Hän ei uskalla ajatella julkisuuteen. Hän istuu presidentti Tarja Halosen antamalla mandaatilla.

Vanhempana upseerina otan vapauden ajatella Suomen turvallisuuden tarpeista ihan itse. Katson, että antamani valan poliittinen kohta on kuin pahaa unta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu