Maakunnallinen ratkaisu tarpeen

Mauri Pekkarinen

Jyväskyläläiset valtuutetut Touko Aalto ja Mauno Vanhala kirjoittavat (Ksml 11.5.) jo toistamiseen sote-uudistuksesta tavalla, joka ansaitsee tunnustuksen. Tulkitsen heidän tukevan keskustan ns. kotikunta-maakuntamallia.

Kirjoittajat sanovat, että Petteri Orpon ryhmän malli ”ei ollut Keski-Suomelle huonoin mahdollinen ja nyt riippuu maakunnan yhtenäisyydestä, kuinka onnistumme”. Tuosta tulkinnasta olen Vanhalan ja Aallon kanssa vähän eri mieltä, mutta vain siitä.

Orpon ryhmän malli näet merkitsisi meille sitä, että Keski-Suomen kuntien yhteisesti omistama sairaanhoitopiiri lakkautettaisiin, ja laaja sote-palvelujen järjestämisvastuu siirrettäisiin Jyväskylän kaupungille. Siitä tulisi isäntä, jolta renkikunnat sitten ostaisivat po. palvelut.

Alle 20000 asukkaan kunnalla ei olisi jatkossa oikeutta olla kuntayhtymässä järjestämässä perustason sote-palveluja, lähinnä siis perusterveydenhoidon ja osan sosiaalipalveluja. Niiden olisi asetuttava yli 20000 asukkaan kunnan tai suuren sote-alueen rengeiksi.

Maakunnan sote-palveluista tulisi sekasotku. Yli 20000 asukkaan kunnat järjestäisivät isäntinä perustason sote-palvelut: Jyväskylän kaupunki isäntänä rengeille. Ja isännät muodostaisivat miljoonan asukkaan erityisvastuu- eli erva-alueen. On siinä himmelien himmeli. Asiakas jää pelinappulaksi. Demokratiasta ei ole tietoakaan eikä säästöjä synny. Keski-Suomen tapauksessa se hajottaisi maakunnan.

Kun Orpon ryhmän malli kieltäisi pääsääntöisesti kuntien välisen yhteistyön, hallitus uskoo voivansa sekava sote- malli käsikassaranaan puristaa Suomeen Euroopan suurimmat kunnat.

Vaikka minäkin uskon, että vapaaehtoisia liitoksia syntyy, Orpon tie ei johda oikeaan. Suomessakin olisi korkein aika tunnustaa, että kunnilla on erilaisia tehtäviä, paikallistuntemusta vaativia ja suurta väestöpohjaa tarvitsevia.

Ensin mainitut voidaan hoitaa aika pienienkin kuntien toimesta. Viimeksi mainitut, siis juuri sote-palvelut, hoidetaan jokaisessa muussa Euroopan maassa maakuntalaajuisesti tai muun suuralueen kattavan järjestäjäyhteisön toimesta. Miksei niin meneteltäisi Suomessakin kuntien yhteistyössä eikä monikerroksisilla isäntä–renki-malleilla Orpon tapaan?

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon, vaativimman sosiaalitoimen integrointi on välttämätöntä ja niille olisi suotavaa saada yksi järjestäjä. Keski-Suomen tapauksessa tällainen järjestäjä olisi maakunnan kuntien omistama kuntayhtymä, jonka rahoitus olisi yksikanavainen ja jonka velvollisuus on palvella koko maakuntaa.

Jos me päättäjät luotamme itseemme ja meillä on yhteistyöhalua ja -kykyä, me voimme rakentaa sote- palvelumme maakunnalliselle pohjalle. En usko, että maan hallitus kykenee kieltämään meitä ponnistelua ihmisten parhaaksi Pihtiputaalta Jämsään ja Keuruulta Konnevedelle ja Jyväskylään.

Nyt on siis koko maakunnan voimien kokoamisen aika. Yhteistyötä, ei isäntiä ja renkejä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu