Kateudesta ja vähän muustakin

Marja-Liisa Silvasti

Teologi ja moraalifilosofi Terho Pursiainen laati vuonna 1997 Helsingin Sanomiin nykyaikaisen kymmenen käskyn kokoelman. Ensimmäisenä oli ehdoton käsky: Älä kadehdi.

Pursiainen (nykyään vihreä, ei kommunisti) liittyy siihen moraaliajattelijoiden joukkoon, jonka mukaan kateus on puhtaasti tuhoava asenne. Hän on sitä mieltä, että kateus on ainoa puhtaasti tuhova asenne.

Itse olen aivan samaa mieltä, olen kilvoitellut sitä vastaan, mutta ei kai siitä koskaan pääse kokonaan irti. Kiitos sinulle Irina Noramies, kun otit asian puheeksi kirjoituksessasi Kateuden tauti on kavala (Ksml 18.4.).

Menestyjillä ja lahjakkailla persoonilla on kautta aikojen ollut kadehtijoita. Yksi heistä on filosofian tohtori, ”punktohtorinakin” tunnettu Esa Saarinen.

Itsekin filosofiaa opiskelleena olen tutustunut Saarisen ajatuksiin. Varsinainen aikansa hitti oli hänen kirjansa ”Erektio Albertinkadulla” vuodelta 1988. Nimestään huolimatta kirjassa ei käsitellä seksiä, vaan se on kansallisfilosofinen puheenvuoro Suomen tilasta.

Kun suuren sähköalan yrityksen Ensto Oy:n toimitusjohtaja Ensio Miettinen oli lukenut kirjan, hän soitti heti Saariselle, ja ehdotti tälle, että he laatisivat yhdessä johtamista käsittelevän kirjan.

Kirjan nimeksi tuli Muutostekijä. Äidinkielenopettajana minua ilahdutti erityisesti kohta, jossa sanottiin, että kaunokirjallisuus on avain ihmisen käyttäytymiseen. Tämä tiedetään yleisesti, mutta sen tietää vain harva yritysjohtaja.

Useimmat suomalaiset yritysjohtajat ovat lukeneet Tuntemattoman sotilaan, mutta se ei estä heitä esiintymästä Lammioina, sen sijaan että he olisivat olleet kuin Koskela.

Miettinen kertoo, että verottajalta tuli tiedustelu, kun sähköalan yritys osti sellaisia kirjoja kuin Francois Mauriacin ”Käärmeensolmu”, George Orwellin ”Puilla paljailla” tai Herman Hessen ”Narkissos ja kultasuu”.

Nyt meillä on tapetilla Esa Saarisen oppilas Pekka Himanen, joka väitteli 20-vuotiaana. Häneltä ilmestyi vuonna 2001 ainakin minun ajatuksiani räjäyttävä kirja Hakkerietiikka ja informaatioajan henki, joiden tekijöinä olivat lisäksi Linus Torvalds ja Manuel Castells.

Tässä teoksessa sanalla ’hakkeri ’ ei ole samaa merkitystä kuin nykyinen, siis tietokonerikollinen. Rikollisesta toiminnasta kirjassa käytettiin termiä ’krakkeri’.

Kirjan tekijät erittelevät informaatioajan uutta haastavaa henkeä, jonka esiraivaajia ovat Linuksen kaltaiset internet-aikamme teknisen perustan luoneet hakkerit. Kirjan teknisiä luomuksia vielä kiehtovampia ovat kuitenkin arvot; hakkerietiikka.

Vallitsevaa ajattelua ravisteleva hakkerietiikka korostaa intohimoista ja vapaarytmistä työtä, uskoa siihen, että yksilöt voivat luoda suuremmoisia asioita yhdistämällä voimansa.

En halua ottaa kantaa pääministeri Kataisen Sinisen kirjan tilaukseen.

Saarinen puolustaa Himasta sanoen, että tämän ala on on soveltava filosisofia, jossa kirjoitetaan kirjoitetaan kirjoja, ei tieteellisiä artikkeleita kuten luonnontieteissä.

Lopuksi lainaus Himasen Hakkerietiikasta: ”Hakkerille on tärkeää arvokas elämä. Oleskelun valvonnan kulttuuri on aikuisten ihmisten epäitsenäisinä pitämisen kulttuuri. Se on ihmisen väheksymisen kulttuuri. (..) Hakkerit ovat aina kunnioittaneet yksilöä ja olleet antiautoritaarisia.”

Olen samaa mieltä näistä ajatuksista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu