Syrjäytymisen torjunta alkaa jokaisen omasta pääkopasta

Iida Väistö

Syrjäytymisuhan alla oleva kohtaa useita elämän hankaloittajia: sairaus rajoituksineen arjessa, talous tulohaitarin pohjalla, vaikeutunut rahankäytön hallinta, työjaksamisen romahdus kuntoutuksista huolimatta, sietokyvyn lasku, oppineisuuden sulaminen. Jokainen puoli on hankala jo yksinään.

Suurin syrjäytymisen estotyö on tehtävä omassa pääkopassa. Kovista elämänkokemuksista voi tulla uhriutumisen tunnetta. Se ei kannata, se vain syö voimia ja estää kuntoutumista. Toinen, jota pitää kaikin voimin välttää, on jäänti negatiivisten ajatusten kierteeseen.

Helpointa olisi syyttää yhteiskuntaa kaikesta, mutta se ei ole todellista. Herääminen omaan vastuuseen kannattelee ihmistä. Antaa pohjan, jolle rakentaa. Virheiden ja väärien valintojen tunnustaminen on ensiaskel. Vain itse voi muuttaa elämäänsä.

Oma arki on ihmisen itsensä varassa: miten elää ja asiansa hoitaa – hyvin, huonosti vai hyvin huonosti. Pitää kiinnittyä niihin positiivisiin asioihin, joita vielä on; omien terveiden puolien tukemiseen, hauraiden vahvistamiseen.

Esimerkiksi uutisten seuraaminen päivittäin tukee todellisuudentajun säilyttämistä ja tuo sisältöä elämään. Siksi nimenomaan sairaan kannattaisi tilata kotiin päivittäinen sanomalehti – se pitää arjessa. Aamu alkaa hyvin lehden parissa. Lukuhetki tukee rutiinien kehittämistä, ei veltoksi heittäytymistä. Rutiinit vahvistavat ja tasapainottavat arkea. Niihin palaaminen on tärkeää erityisesti masentuneille.

Asenteita on koulittava, ettei luovuta eikä väistele päivittäisiä velvollisuuksia ja heittäydy holtittomaksi. Välinpitämättömyydelle ei saa antaa periksi. Pitää sitoutua elämään, velvollisuuksiin ja painolastiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu