Kehtaa soittaa hätänumeroon – heti

Anne Heiskanen

Anna-Liisa ja Aarne istuvat aamiaisella syyskuussa 2012. Anna-Liisa huomaa, että Aarne vastaa hiukan sekavasti ja hitaasti kysymyksiin. Anna-Liisa kyselee tavallisia asioita, kuten minkä nimisiä lapsia meillä on, kuka on viimeksi vieraillut meillä. Aarne ei osaa vastata.

Anna-Liisa taluttaa Aarnen makuulle ja huomaa hänen kävelevän huonosti. Anna-Liisa soittaa kaikille lapsilleen ja kertoo isän voinnista. Yksi lapsista kehottaa soittamaan hätänumeroon 112. Anna-Liisa tyrmää ehdotuksen, koska isää hävettää, jos kodin pihalle tulee ambulanssi.

Lapsi sanoo soittavansa itse, jolloin Anna-Liisa uskaltautuu tarttumaan puhelimeen.

Aarne kuljetetaan keskussairaalan neurologiselle osastolle. Anna-Liisa kertoo myöhemmin, kuinka nopeasti apu olikaan paikalla ja miten hyvää ja ystävällistä palvelua hätänumerosta sai.

Tämän tositarinan kertoi meille tuttumme. Omaisen on usein mahdotonta arvioida läheisensä tilaa ja pienikin viive avun paikalle saamisessa voi olla kohtalokasta. Kun vähän heikottaa, se saattaa olla merkki vakavasta oireesta. Aivoverenkiertohäiriö on suomalaisten kolmanneksi yleisin kuolinsyy.

Oikean tiedon levittäminen siitä, mistä kansalaiset saavat niin kiireellistä kuin kiireetöntäkin apua, on viranomaisten, järjestöjen ja yhteisöjen perustehtävä. Yhtä tärkeää on oppia itse tunnistamaan ensimmäiset hälyttävät oireet sekä opetella esimerkiksi ensiavun perusteet.

Varmaan meistä jokainen haluaa pärjätä itse ja asua kotona mahdollisimman pitkään. Nykyiset eläkeläiset pitävät huolta kunnostaan, hoitavat lapsenlapsiaan, osallistuvat järjestötoimintaan, tekevät töitä. Esimerkiksi Punaisen Ristin toiminnoissa ikäihmiset ovat lähes korvaamattomia.

Ikäihmisiä huolettavat kuitenkin monet, tutut asiat: oman kunnon heikkeneminen ja toisen avun varaan joutuminen, rahan riittävyys, yksinäisyys. (Kyselytutkimus: Kolmas ikä – sinun odotuksesi. Ilmarinen).

Mitä ikäihminen ajattelee, kun hän kuuntelee puhetta siitä, miten juuri hän on taakaksi yhteiskunnalle? Moni miettii, miksi terveyskeskuksen puhelin on jatkuvasti varattu. Monet myös pelkäävät yksitoikkoista laitostumista vanhainkodissa. Välittääkö kukaan minusta, kun tarvitsen apua?

Mistä turvallisuudentunteemme vahvistuu? Se syntyy naapureiden ja aluksi ehkä toisilleen vieraampienkin ihmisten yhteistyöstä. Monet Punaisen Ristin paikallisosastot järjestävät kyläiltoja turvallisuuden teemoista.

Järjestämme virkistystä omaishoitajille, jotka pitävät huolta puolisoistaan tai vanhemmistaan. Vapaaehtoisemme toimivat ystävinä yksinäisille vanhuksille.

Turvallisuudentunne kasvaa myös osaamisesta. Koulutamme ikäihmisiä ensiavun osaajiksi.

Ensiapukursseilla opitaan, kuinka auttaa tapaturman tai onnettomuuden uhria. Siellä opetellaan myös tunnistamaan erilaisten sairauskohtausten oireet.

Tule mukaan!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu